"Se ei minua suurin hirvitä", sanoo Billy, "sillä Vanstonen perhe ja minä lähdemme pian pohjoiseen päin. Mutta se ei estä meitä voimasta laittaa iltaa itsellemme hieman mukavammaksi." Ja näin sanoen huutaa hän Balascolle, jonka höyrypursi juuri nyt on jahdin heittonuoraporrasten sivulla: "Pysähtykää silmänräpäykseksi! Se oli hyvä aate teiltä, don Estrabon, — antakaa minun tulla Figaroon ja seurata muassanne maihin, niin noudamme ne naisista, jotka haluavat olla muassa."
"Niin, päivällinen jahdissa ja ihana purjehdusmatka kuutamassa", vastaa Estrabon innokkaasti. "Sanokaa kokille että minä tahdon puhua hänen kanssansa", huutaa hän Thomasille, silmät loistaen kummasta ilosta, sillä ankara kuumuus on tehnyt hänelle mahdolliseksi sangen luonnollisella tavalla voittaa yhden suunnitelman suurimmista vaikeuksista.
Kapteenin käskystä: "Ohoi, lähettäkää kokki perään", sukeltaa tämä herra esiin kapiisista, ja don Estrabon antaa hänelle määräyksen laittaa oivallinen päivällinen.
Sill'aikaa on Severance heittonuoraportaita myöten mennyt alas purteen, joka nyt ohjaa kulkunsa maallenousulaiturille.
Niinä lyhyinä silmänräpäyksinä, mitkä tarvitaan sinne tulemiseen, sopivat Billy ja Balasco asiasta.
"Hankkikaa ne naiset, mitkä voitte, mutta minä en ottaisi liian monta mukaan, vaan parempi on, jos saamme olla hieman itseksemme", ehdottaa Estrabon.
"Juuri minun ajatukseni", vastaa Severance, joka mieluisimmin ottaisi mukaan ainoastaan yhden naisen, sillä toisetkin pitävät hänestä ja mielellään tahtovat kuluttaa häneltä aikaa, joka hänen mielestänsä pitäisi nyt omistaa jakamatta miss Indra Vanstonelle.
"Meillä tulee silloin olemaan hauskaa!" virkkaa espanjalainen heidän rantaan tullessaan.
Mutta samassa kiinnittyy laituriin myöskin muuan soutuvene, ja Balasco hätkähtää hämmästyneenä, sillä siitä nousee Mastic, tullisalapoliisi.
Tämän tulo saattaa tehdä tyhjiksi kaikki espanjalaisen toiveet menestyksestä, sillä jos hän ottaa asevarat takavarikkoon — hyvästi silloin ijäksi kaikeksi Balascon suuri suunnitelma!