Hän sanoo kiirehtien Severancelle: "Olkaa kiltti ja menkää ylös huvilaan ja pitäkää huoli, mitä tarvitaan. Tuo mies selvästi haluaa puhutella minua." — Mastic on näet jo hoilannut hänelle, ja seuraavana silmänräpäyksenä on hän jo tullivirkamiehen luona.
"Mitenkäs menee. Estrabon?" kysyy salapoliisi ujostelematta, sillä hän ei koskaan enää karsastele espanjalaista veljyttään. Sitten jatkaa hän sanoilla, mitkä saattavat tämän epätoivoon: "Sain piljettinne eilisiltana, mutta koko päivänä ei ole tuullut hitustakaan, ollut vaan tukahduttavan kuuma ja Alligaattori-Pete ja minä olemme soutaneet kaksitoista tuntia ja paahtuneet Sisiliskolla tänne tullessamme. Mutta luulenpa tulevani ajoissa. Muutamasta purjeveneestä, jonka kohtasimme Sokurikekosaaren luona, huudettiin minulle, että tuolla olisi sahatavaroita." Hän osoittaa Korallisaarta.
"Niin", vastaa toinen innokkaasti, "kokonainen sissijoukkue ja joukko aseita, ampumavaroja ja dynamiittia."
"Tulimaista! Sepä saattaa tuottaa minulle ylennystä, se!"
"Mutta te tulette hieman liian myöhään", jatkaa Balasco. "He hyökkäsivät kaikki laivaan 'Kolme ystävää' eilisiltana ja lähtivät Kuubaan Bouthwellin seuraamina, mikä nähtävästi on heidän jäljillänsä."
"Kirottua! Ovatko he taas päässeet minulta pakoon?" ja salapoliisilta pääsee muutamia kirouksia puoliääneen.
"Antakaa minun kuiskata teille jotakin korvaan", sanon espanjalainen, joka nyt on tointunut ja nopeasti harkinnut seikan.
"Kuubalaiset roistot eivät ennättäneet ottaa kaikkia mukaansa, — Bouthwell oli liian sukkela käänteissään. He jättivät kolmisen- tai nelisenkymmentä ampumavaralaatikkoa y.m. jäljelle Korallisaarelle."
"Jotka Bouthwell otti talteen, arvaan", nurisee Mastic.
"Eikä, ne ovat vielä jäljellä luullakseni" sanoo Balasco, iloissaan, että hän osaa valehdella niin hyvästi. Sillä jos Mastic tietäisi, että aseet ovat Lentokalassa, ottaisi hän ne luonnollisesti takavarikkoon, ja kaikki espanjalaisen sukkelat laskut olisivat turhia.