"Sitten otan ne ensi yönä! Alligaattori-Pete ja minä purjehdimme sinne heti."
"Luuletteko pääsevänne sinne tällä tuulella?"
"Saammehan koettaa."
"Niin, onhan se velvollisuutenne", sanoo Estrabon totisesti. "Antakaa minulle tieto, miten onnistutte. Voinko mitään muuta tehdä hyväksenne?"
"Voitte", nauraa Mastic; "hyvät sikarit kuluvat niin kauhean pian. Alligaattori-Pete ja minä olemme juuri tehneet lopun viimeisistä siinä erinomaisessa laatikossa, minkä annoitte minulle viime kerralla. Eikö teillä sattumalta ole muutamia sitä Lajia mukananne?"
"On muutamia", sanoo Balasco lyhyesti ja ottaa esiin pari kappalta ylenoivallista Regalias Imperialeseja.
"Hyvä, — nyt saatan ryhtyä työhön", arvelee salapoliisi sytyttäessään sikarin ja palaa veneelle, jota soutaa Alligaattori-Peten laivapoika, lurjusnulikka.
Estrabon katsoo salapoliisin jälkeen ja mutisee: "Olipa todellakin onni, että pääsin irti! Jos hän olisi aavistanut, missä asevarat ovat, olisi kaikki rauennut turhiin. Nyt saa hän ponnistella koko yön päästäkseen Korallisaarelle… ei tunnu tuulen henkäystäkään — ja huomenna!"
Hänen liikkuvat kasvonpiirteensä valaisee riemuitseva toivo hänen kääntyessään palaamaan huvilaan.
Täällä tapaa hän Severancen, joka sanoo hänelle helpostuneella äänenpainolla: "Sain ainoastaan kaksi naista kiinni."