"Toivon tietäneeni sen kymmenen minuuttia sitten", sanoo salapoliisi karskisti, tuijottaen poiskiitävän jahdin savua. Sitten repii hän tukkaansa ja mutisee: "En käsitä tätä — Balascohan ei ole…" Hän pysähtyy äkkiä, peläten ilmaisevansa valtiosalaisuuden, ja sanoo nopeasti: "En luule, että on tekeillä mitään, jota pelkäätte, miss. En näe, että nuorella kuubalaisella voisi olla niin raju suunnitelma päässään, kun te sanotte sisarenne ja mrs Ormistonin olevan Lentokalassa, paitsi mr Blackeleytä, mr Severancea ja veljeänne."
"Ehkeivät don Estrabon ja señor Varona aijo tehdä mitään tänä iltana. Mutta pelkään, että Ramon vie nuo aseet maihin Key Westissä. Velvollisuus on häntä kutsuva, ja hän on menevä takaisin ja hakeva ne ja lähtevä sotimaan toisten Kuuhan ystäväin kanssa", nyyhkyttää tyttö.
"Vai niin, he ajattelevat mennä Key Westiin viedäkseen aseet maihin", puhisee salapoliisi. "No, luulenpa voivani siihen panna esteen! Olen opettava heitä tahtomaan puijata minua ja sanomaan aseiden olevan tuolla saarella."
"Mitä aijotte tehdä?"
"Saattepas nähdä!" vastaa Mastic karskisti. "Älkää enää huolehtiko, että nuori kavaljeerinne joutuisi millekään vaaralle alttiiksi; nuo saaret ovat minun hallussani parin, kolmen tunnin päästä."
Hän katsoo jahdista, joka on jo ennättänyt Golfvirralle, nousevaa savua ja sanoo: "Se ohjaa länteenpäin kulkunsa — niin, se aikoo selvästi Key Westiin. Odottakaa, saattepa nähdä!"
Hän juoksee alas veneeseen ja hyppää siihen sanoen: "Osaatko pitää perää, nulikka?"
"Mitäs minuun sitten olisi pieksetty kolmen viime vuoden kuluessa", huutaa nulikka, "jollei pohjoisluodetta ja etelälounasta ja kaksi piirua tyynen puolelle. Josko osaan pitää perää? Minä osaisia ohjata krokodiilia!"
"Osaatko ohjata höyrypurtta sitten?"
"Sitä olen tehnyt tusinoittain kertoja!"