Gertie ilmaisee hänelle epäluulonsa, joille salapoliisi katkerasti nauraa ja sanoo: "Ei mitään vaaraa siitä; aseet ovat tuolla saarella, mistä minä ne otan takavarikkoon, niin pian kun saavumme sinne."
"Ko… Korallisaarellako?" änkyttää Gertie.
"Niin varmaan! Sen sain tietää don Estrabonilta tuskin kaksikymmentä minuuttia sitten."
"Sitten ei don Estrabon sanonut teille totuutta!" kuiskaa tyttö kauhistuneena. "Aseet ovat jahdissa."
"Mitä!" sähisee Mastic.
"Niin, don Estrabonilla oli selko kaikesta: hänhän se ehdotti sitä — hän puhui Ramonin ja meidän Billymme kanssa siitä aamulla, he menivät sinne iltapuolella ja hakivat ne. Näin kiikarillani, miten he kantoivat ne laivaan. Ettekö nähneet Lentokalan juuri laskevan ankkuria tullessanne?"
"Tulimaista! Oletteko varma olevanne oikeassa?"
"Olen. Mitä varten he muuten olisivat sinne menneet?"
"Kirottua!"
"Teidän täytyy auttaa minua estämään Ramonin palaamasta Kuubaan. Mitä auttoi sitten, että pelastin hänet henkiin? Mikä oikeus on hänelle antaa tappaa itsensä, kun hänen on elämisestänsä kiittäminen minua?" mutisee Gertie käsiään väännellen.