Kun hän tulee päivällispöytään, jossa ensi ruokalajia juuri tarjoillaan, sanoo hän: "Olen rohjennut, miss Vanstone, sanoa kapteeni Thomasille, että hän ohjaa Key Westiä kohti, voimme silloin saada viimeiset uutiset Toverista. Länsikanavassa käy heikko tuuli ja meille tulee sangen hyvä, kun saavumme sinne, mikä tapahtuu neljännestunnissa. Päivällisen ei sen takia tarvitse häiriintyä."
"Käykää soppaan käsiksi, don Estrabon!" huutaa Rex kärsimättömästi. "Ettekö näe, että soppamalja on edessänne ja me kaikki odotamme? Indra ei ole syönyt yhtään ostronia, niin on hän soppaa kaivannut."
"Oo, minä unohdin!" virkahtaa tämä nuori nainen, joka kuiskien on vaihtanut meidän Billymme kanssa ensi kihloissaoloajan suloisia uskomisia.
Espanjalaisen katsoessa heihin, jotka istuvat vierekkäin, vapisee hänen kätensä kauhaa käytellessä, ja muutamia tippoja kirkasta kilpikonnasoppaa pirahtaa lumivalkoiselle damastiliinalle, jolla hiotut lasit ja aitoporsliinit upeilevat ja jota kukatkin koristavat, sillä Balasco on puhutellut mr Vanstonen puutarhurinkin antamaan lisänsä juhlaksi.
Viini alkaa tulvata ja kielenkannat aukeavat, jolloin Estrabon, sen mukaan mitä Rex itsekseen sanoo, "kaikin voimin hakkailee" vieressään istuvaa leskeä. Mutta Varona näyttää tavattoman hiljaiselta ja kysyy äkkiä, miksi miss Gertie ei seurannut mukana.
"Hän ei voinut tulla", nauraa Rex. "Silloin olisi hänen ollut pakko esiintyä pienenä tyttönä taas. Hänellä ei ollut yhtään pitkää pukua päälle pantavaksi. Näettekös, Gertie on tullut niin kauhean häveliääksi näinä kolmena päivänä, jotka hän on kulkenut pitkissä hameissa, että hänen jalanrintojaan täytyy pitää piilossa kuten muita pyhäinjäännöksiä."
Tämän pistoksen ottaa mrs Ormiston, joka ei kammo silloin tällöin näyttää omia kauniita jalanrintojaan, vastaan keveällä naurunkihinällä.
"Rakas Rex", huomauttaa Severance filosoofisesti, "siitä saakka kun polkupyörä keksittiin ovat naisten jalanrinnat yleisenä näyttelyesineenä. Mutta tahdon olla kirottu, jos siitä pidän", sanoo hän juhlallisesti ja luoden huvittuneen, vaikka merkitsevän silmäyksen morsiameensa, joka viime huvikautena oli osoittanut oireita tahtoakseen ruveta ajamaan polkupyörällä.
"Ohoi, siinä sait, Indra!" huutaa Rex. "Hän oli jo tilannut itselleen polkupyörän, kun isäukko sai vihiä siitä ja piti hänelle torat. Niin, ja hankkinut itselleen polkupyöräpuvunkin. Hän antoi minun nähdä se salaa ja saatanpa teille kertoa, että siinä meni maailmalta hukkaan jotain tyylikästä; se kun oli niin valtavan pukeva."
"Oli miten oli", mutisee Indra hymyillen, "pian olen vapaa isän ohjaksista, ja silloin… heti polkupyörä! Vai mitä, Billy?" Ja hän katsoo kysyvästi pöytäkavaljeeriinsa.