Tätä hänen tunnustustansa kohtaa Balasco tyytymättömällä katseella.
"Pah! Älkää näyttäkö niin happamelta, mi caballero!" laskee nuori nainen leikkiä heittäen veitikkamaisesti silmää espanjalaiselle; "muuten ette koskaan saa rouvaa."
"Minua ilahduttaa, ettette siitä pidä, don Estrabon", virkkaa
Severance. "Tiedän, mitä ajattelette, ja olen juuri samaa mieltä."
Mutta jos hän olisi sitä aavistanut, olisi hän tarttunut vastapäätä istuvan miehen valkoiseen kurkkuun suurilla, voimakkailla käsillänsä, ja Balasco olisi lopettanut päivällisensä Tuonelassa.
Sillä jos Balasco ei hyväksy naisten polkupyöräilyä, niin on se vaan sen suhteen, jota hän jo katsoo omaksensa, ja hän ajattelee karskisti; "Huomisen jälkeen saat odottaa polkupyörällä ajamistasi, kyyhkyläiseni!"
Samassa laskee alus Key Westin laiturin ääreen, ja maaportaat pannaan ulos. Mutta kukaan ei luo siihen enempää huomiota paitsi Rex, joka huutaa kapteenille tämän mennessä maihin, että hän koettaisi urkkia uutisia kaupungilta.
Tällä poikkeuksella seurue Lentokalan pienessä ruokasalissa yksinomaan vaan syö, juo ja puhelee. Estrabon vaihtaa helliä kuiskeita Amy Ormistonin kanssa ja näyttää haluavan valloittaa tuon keimailevan lesken, ja se hänelle täydellisesti onnistuukin. Hän kertoo leskelle pikku juttuja elämästä Espanjassa, Brasiliassa ja Havannassa ja joitakuita häväistysjuttuja Madridin ylhäisistä piireistä, joille Amy levittää viattomat silmänsä ja puhkeaa sanomaan: "No voi kaikkia! Te kauheat espanjalaiset!"
Muut syövät, juovat ja puhuvat suurimmalla innolla, ja kaikki on hyvin hauskaa, kun kapteeni Thomas, joka on tullut laivaan takaisin, pistää päänsä ovesta sisään.
"Joitakin uutisia?" huutaa Rex.
"Ei hitustakaan!" vastaa kapteeni. "Minä pistäysin vaan sanomaan teille, don Balasco, että täällä on muuan herra kannella, joka pyytää viipymättä saada puhua kanssanne asioimisista."