"Siinä teitte kiltisti", vastaa kapteeni.
"Jokainen heistä sauhuaa kuin uuninpiippu." Sitten lisää hän tarkoittavalla äänellä: "Etteköhän ole unohtaneet jotakin?"
"Mitä sitten?" kysyy Estrabon.
"Laivurin", vastaa tämä leveästi hymyillen.
"Oo, minäkö olisin unohtanut teidät? Pyydän tuhat kertaa anteeksi!" ja Espanjalainen ojentaa hymyillen Thomasille kaksi mustia Invinciblesiään, koska hän arvaa vahvan ja hieman vaikeapolttoisen sikarin maistuvan tästä parhaalta.
"Kiitoksia, kiitoksia!" sanoo kapteeni ja kirkastuu. Pian sen jälkeen lisää hän: "Sandy on myöskin tupakkamies. Älkää unohtako konehuonetta, herra sikaritehtailija. Se ei maksa teille niin paljoa — olettehan itse asiassa osallinen."
"Unohtaako koneenkäyttäjän?" lausuu Estrabon. "Ei koskaan!" ja avatessaan konehuoneeseen vievän ikkunan huutaa hän: "Sandy, tahtoisitteko sikarin?"
"Kysykää yhtä mielellänne, tahdonko päästä taivaan valtakuntaan", vastaa Sandy leveällä skottilaisella murteellaan.
Espanjalainen heittää alas hänelle parisen ja palaa ruokasaliin, missä hän tapaa herrat yhä juomassa ja tupakoimassa, mutta ei täysin niin meluavan hilpeinä kuin ennen.
Silmänräpäys sen jälkeen sanoo mrs Ormiston: "Indra, tiedättekös, parasta on luullakseni jättää herrat itsekseen. Läsnäolomme estää heitä hauskoista jälkikekkereistä." Viime sanoja seuraa kevyt haukotus.