Ryypiskeltyään noin puolet groggeistaan, selittävät naiset, että he huomaavat ne liian muikeiksi ja juovat mieluummin imelämpää sampanjaa. Se on juuri, mitä Balasco haluaa. Hän ei erityisesti haluakaan, että Indra ja Amy joisivat hänen sekoitustaan, etenkin kun hän näkee kokin ja kajuuttavahdin kiiruusti tyhjentävän jäännökset tarjoiluhuoneessa.
"Oo, pidättekö siitä?" kysyy hän hyväntahtoisesti tullessaan ovesta esiin.
"Erittäin paljon!" vastaa kajuuttavahti, joka odottaa moitteita.
"Hyvä, — ottakaa sitten minun groggini ja jakakaa se keskenänne. Saatan laittaa itselleni toisen sitten", sanoo Balasco ojentaessaan heille lasinsa ja tyytyväisesti katsellessaan, miten he heti tyhjentävät sisällyksen.
"Apropos", sanoo Rex, "missä ovat teidän erinomaiset sikarinne, — ne
Regalias Imperialesit?"
"Mitä, — olenko unohtanut ne?" ja espanjalainen panee pöydälle laatikon, jossa ovat ne sikarit, mitkä hän niin huolellisesti kääri Key Westissä. "Otan mukaani parisen kapteenille, — minulla on hänen kanssaan jotakin puheltavaa."
Otettuaan esiin myöskin samalla tavalla valmistetut Invincibles-sikarit ja pistettyään ne taskuunsa menee hän keulan puoleen ja ajattelee: "Jumala siunatkoon poikaa! Hän muistutti minulle jotakin, minkä sillä hetkellä olin unohtanut."
Miehistö on kokoontunut jahdin keulaan, joka nyt kiitää eteläänpäin selvitäkseen muutamista ulospistävistä riutoista, ennenkuin se kääntyy itäänpäin. Kohdatessaan suurikorvaisen Juanin, jättää hän tälle suurimman osan Invincible-sikareja ja sanoo: "Jaa nämät miehistölle ja lämmittäjille sanoen paljon terveisiä don Balascolta."
Hän tietää, ettei kukaan hänen miehistään koske niihin. Masinisti ja peränpitäjä polttavat vaan sikareja, joita heillä kuubalaisen tavan mukaan on joukko mukanansa, — sitä paitsi on heitä kaikkia varoitettu.
"Olen rohjennut", sanoo hän tullessaan kapteeni Thomasin luo ohjaushyttiin, "jaella muutamia sikareja väelle, koskapa nyt olemme kotimatkalla."