"Seis!" kirkuu Rex. "Te unohdatte itsenne. Seitsemän palaa sokuria"

"Niinpä niin! Kiitos, poikaseni! Se olisi ollut ankara erehdys", hymyilee Estrabon. "Mieluimmin valkojuurikassokuria — se sulaa hitaammin — ja vähän Angosturamuikeaa. Muut maustimet ovat minun salaisuuteni", lisää hän.

Saatuansa pyytämänsä ottaa Espanjalainen taskusta pienen hopeapullon, joka sisältää viisi- tai kuusikymmentä grammaa "salaisuuttani", kuten hän nauraen kutsuu sitä, ja tiputtaa varovasti kymmenen noppaa nestettä jokaiseen sokuripalaan, jotka hän sitten panee seitsemään korkeaan lasiin, jota paitsi hän joka lasiin kaataa hiukan Angosturamuikeaa.

"No, kajuuttavahti", huutaa hän, "onko tämä sampanja jääkylmää — ei frappe — vaan jääkylmää?"

"Juuri parahultaisen asteista", vastaa kysytty, joka innokkaasti on katsellut Balascon menettelyä, toivossa voivansa saada ilmi hänen salaisuutensa ja hyötyä siitä toisilla huviretkillä.

Seurueen toiset henkilöt omistavat kumminkin laittamiselle vaan hiukan huomiota. He pitävät parempana jutella ja juoda odotettu nektari, kun se tulee valmiiksi. Miten sitä laitetaan, siitä he eivät paljoa perusta.

"Vaikutus se on, josta minä huolin", sanoo Rex. "Minua ei koskaan huvita katsoa, miten totini kahvilassa sekoitetaan. Kaikki mitä tahdon tietää, on, että se tuntuu oikein repäsevältä, kun se tulee… määrättyyn paikkaansa."

"Hyss!" sanoo Indra nuhtelevasti, sillä pojan ääni ja käytös ilmaisevat, että hän alkaa riemastua hiukan liiaksi. "Älä juo enää sampanjaa, Rex", lisää hän ja olisi luultavasti onnistunut houkuttelemisessaan, jollei hän olisi tehnyt suurta erehdystä lisäksi sanomalla: "Sinähän olet vielä niin nuori."

"Nuoriko?" puhkeaa Rex sanomaan. "Suuri Luoja! Milloinka tulee kyllin vanhaksi saadakseen nauttia tämän maailman hyvästä?" Ja kun kajuuttavahti tarjoaa hänelle Balascon sampanjagroggia, tyhjentää hän sen yhdessä henkäyksessä, maiskuttaa huulillaan ja sanoo: "Erinomaista!" vaikka hän itse asiassa pitää, että se maistuu hieman muikealta.

Toisetkin herrat tyhjentävät lasinsa, ilman että Blackeley ja Severance näyttävät havaitsevan omituista makua, mutta Varona sanoo: "Luulenpa, ettei tämä ole oikein saman veroista, kuin se, jota tarjositte minulle kolme vuotta sitten Key Westissä."