"Ja nyt se on luultavasti Estrabon Balasco & C:on tehdasmerkkinä", hymyilee Mastic.
"Por Dios! Eipäs!" puhkeaa espanjalainen sanomaan. "Tämä ei ole semmoisen naisen kuva, joka tahtoisi ihanuuttaan sikarilaatikon kannella näytellä. Minä olen antanut erään maalarin värittää sen ja ihmettelen joskus, onkohan elävä alkukuva puoleksikaan niin viehättävä kuin muotokuva." Juurikuin innokasna muuttamaan keskustelualuetta alentaa Balasco sitten äänensä kuiskaukseksi ja huomauttaa: "Tullinhoitaja on minulle ilmoittanut, että Yhdysvaltain hallitus on teidät lähettänyt luokseni. Tulkaa kanssani ruokasaliin, niin saamme asiasta tuumia sikarin ja viinilasin ääressä."
"Mielelläni otan sikarin ja viinin vastaan", vastaa ujostelematon amerikkalainen ja seuraa don Balascoa valaistun eteisen kautta huvilan toisessa päässä olevaan huoneeseen. Täällä viekoittelevat uhkeat hopeakalut, tamminen veistoksilla koristettu bufetti ja aterian jäännökset, joka paremmin olisi sopinut ruhtinaalle kuin sikaritehtailijalle, mr Masticin kummastuneena virkkamaan: "Tulimaista!"
"Te pidätte asunnostani", huomauttaa Estrabon. "Niin, ei se ole niin huono nuorellemiehelle Key Westissä. Sallikaa minun kestittää teitä espanjalaisella vierasvaraisuudella. Tässä viinissä —" hän kaataa täyteen lasin — "on minulla kunnia juoda teidän ja korkean presidenttinne malja."
"Maljanne!" vastaa Mastic ja tyhjentää sisäänsä jotakin, jota hän ei voi kuvata, mutta joka tuntuu hänestä lienteämmälle kuin hienoin Bourgogne ja suloisempimakuiselle kuin sokeripalmun mehu.
"Mitäs punssia tämä on?" puhkeaa hän sanomaan tyytyväisesti maiskuttaen ja syvään hengähtäen.
"Punssia? Por Dios! Se on Madeiraa vuoden 1850 sadosta — lasiko lisää?"
"Minä en kiellä", vastaa salapoliisi. "Otan vierasvaraisuutenne vastaan yhtä mieluisasi! kuin sitä tarjotaankin."
"Silloin toivon, että sikarini maistuvat teille", virkahtaa don Balasco ja tarjoaa tullimiehelle havannan, joka saapi tämän, pari kertaa koetellen vetäistyään, selittämään: "Hitto vieköön! Nämät ovat paremmat kuin ne sikarilajit, joita milloinkaan olen ottanut takavarikkoon, ja kumminkin olen minä niitä ottanut jotakuinkin useita Floridan salakuljettajilta."
"Ne ovat Regalias Imperiales, erityisesti Kuuban kenraalikuvernööriä, Venäjän tsaaria ja minua itseäni vasten valmistettuja", huomauttaa espanjalainen, "Teidän pitää koettaa tänä iltana nauttia niistä, sillä kenties ette saa koskaan enään tilaisuutta siihen, jollette vaan taas tule minun luokseni vieraisille."