"Silloin otan sanastanne kiinni", nauraa Mastic. "Te kait annatte anteeksi, mutta se on tapani" — ja hän täyttää taskunsa laatikosta.
"Diantre", hymyilee Estrabon, vaikka hän näyttää hiukan kummastuneelta. "Toivon, että osoitatte samaa intoa, kun on otettava kiinni roistot, joiden jäljille tahdon teidät päästää."
"Keitä ne ovat?"
"Sen sanon teille pian, mutta ensin…" Espanjalainen menee kiiruusti ikkunaovien luo, avaa ne ja heittää varovaisen silmäyksen verannalle, sulkee ne ja laskee ikkunaverhot, menee sitten ovelle, jonka hän sulkee ja panee salpaan, ja kuiskaa tullessaan tullivirkamiehen luo, joka välinpitämättömästi on tarkannut häntä: "Sekä teidän että minun henkeni voisivat joutua vaaraan, jos joku kuuntelisi meitä. Nuo roistot eivät epäilisi uhrata ketä hyvänsä kirotulle asialleen." Espanjalainen puree valkoiset, vahvat hampaansa yhteen viime sanoja lausuessaan.
"Mikä on lurjuksien nimi?" kysyy salapoliisi kesken imasuja sikaristaan, jonka tuoksu tuntuu hänestä jostain Floridasaaresta lähtevältä tuulahdukselta ananaasien ollessa kypsymäisillään.
"Lurjukset, joita tarkoitan, ovat Kuuban puoluelaiset tässä kaupungissa ja Floridassa."
"Sepä oli jotensakin kummallinen selitys kuubalaiselta isänmaanystävältä kuin te!" sanoo Mastic nauraen.
"Kuubalainen isänmaanystävä — pah!" puhkeaa Estrabon sanomaan ja jatkaa ivallisesti: "Minä puijaan heitä — saadakseni tietooni heidän salaisuutensa!" Silmänräpäyksen äänettömyyden jälkeen jatkaa hän tyynemmin: "Mutta minun ja teidän välillänne, señor tullivirkamies, ei voi olla mitään salaisuuksia — minulla on päällikkönne sana, että olette vaitelias ja luotettava. Mielelläni saatan teille puhua että vihaan Kuuban kapinoitsijoita ja olen yksi Espanjan hallituksen asiamiehiä."
"Ah, sitten luulen ymmärtäväni teitä", vastaa salapoliisi hitaasti. "Teillä on vihiä matkueesta, joka varustetaan viemään aseita ja ampumavaroja saaren kapinallisille. Arvaan tahtovanne, että usuttaisin tullialuksen tai amerikkalaisen sotalaivan heidän niskaansa — jotain samantapaista, jota koetin tehdä, kun oli kysymyksessä Kolme ystävää."
"Diablo! Kolme ystävää, niin. Jospa voisimme saada kiinni sen aluksen! Emme täällä, jossa siitä vaan syntyisi oikeudenkäynti, farssi, ilveily, mutta Kuubassa — missä me voisimme hakata maahan järkiään sen kaikkine päivineen!" huutaa espanjalainen verenhimoinen loiste silmissä.