"Sitä en epäile", vastaa Mastic jurosti. "Mutta nuo verilöylyt maksavat teille enemmän kuin tappionne. Ne ryöstävät teiltä Amerikan kansan myötätuntoisuuden."
"Caramba! Mitä välitämme Amerikan kansan myötätunnosta niinkauan kun Amerikan valtio aluksineen auttaa meitä?"
"Niin, luulen että olette meidän puolellamme!" vastaa tullimies synkästi. Ja jatkaa tuhahtaen, välttääkseen keskustelun: "Parempi käydä kauppaa ja lopettaa politikointi. Olen täällä valtion tehtävissä suorittamassa velvollisuutta. Milloin luulette, että teillä on sopiva syy loukata Yhdysvaltojen puolueetttomuutta näiltä osin?"
"Se ei ole heti tarpeen täällä", vastaa Don, "mutta yksi saari noin 30 mailia länteen täältä — Smaragdisaari."
"Smaragdisaari!" huudahtaa tullivirkailija. "Taivas! sehän on George
Vanstonen koti. Hänen tyttärensä ja poikansa ovat siellä."
"Pyh! Tämä on ovela mies. Hän tuo viattoman perheessä mukanaan — loistava paikka, ananasplantaasi, kookospalmulehto, pitää ovensa auki, viihdyttää ystäviään. Mutta hän juonii lähettämällä vahingontekijöitä Kuubaan; hän on Espanjan vihollinen."
"Millaista kauppaa luulet Vanstonen käyvän? Hän on amerikkalainen kauppias."
"Millaista kauppaa Yankee kauppias tekee? Rahaa!"
"Mutta Vanstone on miljoonamies. Katsokaa vaan hänen pleasurejahtiaan."
"Oo, sepä se kepposen tekeekin!" huudahtaa espanjalainen. "Caramba! Luuletteko, etten tiedä, että hän on miljoonamies? Estääkö se tavallisesti koskaan yankeekauppiasta tahtomasta useampia miljoonia? Hän on yankeekauppias, — tiedättekö, mitä se on? Se on mies, joka tekee rahasta mitä tahansa. Por Dios! Minä tunnen heidät, minä. Eivätkö muutamat heistä orjainvapautussodan aikana varustaneet salaa piirityslinjan murtajalaivoja — ansaitakseen rahoja? Eivätkö suuret joukot heitä puijaa nyt tullikamarianne tavarain arvostelussa väärillä tavaraluetteloilla — ansaitakseen rahoja?"