"Aijoin."
"Laupias taivas! Hän olisi yhtä hyvin saattanut minut tappaa!"
"Pelkäsin sinun surevan, Billy, mutta toivoin sinun unohtavan minut. Tiesin, etten enään koskaan voisi tulla sinulle samaksi, ettei mikään avioero voisi minua jälleen tehdä siksi Indraksi, jota sinä olit rakastanut. Mutta olihan Rex vielä. Ajattelin isäni harmaata päätä painuneena surusta ainoan pojan kadotettua. Ajattelin Gertietä, joka rakasti nuorta kuubalaista, joka olisi samalla kertaa hakattu kuoliaaksi kuin sinäkin. Ja niin oli siinä vanha kunnon kapteeni Thomas ja väestö. Sitä paitsi ei Estrabon olisi koskaan riemuinnut minusta — sinun ei olisi tarvinnut koskaan olla hänelle mustasukkainen, Billy. Olisin kuollut pelastettuani teidät… nyt tänä iltana, sen jälkeen kun hän olisi laskenut teidät maihin vahingoittumattomina Yhdysvaltoihin. Mutta hän on nyt kuollut", lisää hän ajattelevasti, "ja minä elän, ja sinä elät — ja hän ei koskaan saanut edes suudella minua!"
Mutta sulhomiehen kasvoissa on omituinen ilme, jonka Indra havaitsee, ja hän kuiskaa: "Mitä nyt! Mustasukkainenko kuolleelle?"
"En, en!" mutisee Severance. "Mutta en oikein tiennyt ennen kuin nyt, miten paljon todellakin sinua rakastin."
"Sitä en minäkään tietänyt, ennenkun sanoin sinulle hyvästit maatessasi tiedotonna ja kuulin hänen hyräilevän häämarssia! Oo, Jumalani! Minusta tuntuu kuin kuulisin hänet vielä… ja näkisin savun lähenevästä tykkiveneestä… ja niin huusi hän: 'Sammuta tulet!' ja pisti kuin tikarin sydämeeni. Ah, Billy! Mitä olen tänään kärsinyt! Voinkohan koskaan unohtaa?" Ja hän on hänen sylissänsä ja panee päänsä hänen olkapäällensä, nyyhkyttäen, kuin hänen sydämensä olisi murtua.
Kuutta tuntia myöhemmin, iltapuoleen, höyryää Lentokala Smaragdisaaren laiturin luo. Laivaan tulevat heti mr Vanstone, joka näyttää sangen levottomalta, ja Gertie, joka on juossut raskasjalkaisemman isän edellä. Heidän jäljessänsä tulevat pikku Vortex, Ethel Rivers ja Flora Woodbridge, ja on heille enemmän kerrottavaa, kun he milloinkaan ovat uneksineet — kumma kertomus espanjalaisesta intohimosta ja rakkaudesta ja kuolemasta. Kun he sen kuulevat, kalpenee mr Vanstone ja Gertie katselee pelästyneenä Ramonia ja pikku Vortex saa halun viipymättä matkustaa pohjoiseenpäin.
* * * * *
He eivät voi tyynesti keskustella asiasta ennenkun pari päivää myöhemmin.
Mutta niin tekevät he sen eräänä lämpimänä aamupäivänä Masticin ja lurjusnulikan läsnäollessa, jotka ovat kutsutut sinne Key Westistä. Salapoliisilla on mukana muuan päivän sanomalehdistä, joka sisältää seuraavan uutisen Havannasta.