Uuden sissimatkueen tuhoaminen. Espanjalaisten tykkiveneiden Fernando Segundon ja Infanta Marian kapteenien Burrielin ja Santiagon loistavat urotyöt.
"Nämät upseerit urhoollisine miehistöineen ja komppanian Rodriquezln guerillajoukkoja avustamina kävivät suuren, sotilaita täynnä olevan ja kanuunoilla varustetun laivan kimppuun ja ajoivat sen pakoon tuiman taistelun jälkeen, jossa laiva luultavasti upposi, sillä sitä ei ole sittemmin kuultu eikä nähty. Vihollinen menetti neljäkymmentä miestä, niiden joukossa kuubalainen, don Estrabon Balasco, joka on ollut Key Westin kapinoitsijain johtaja ja Weylerin ja Espanjan tuima vihollinen. Hänen ja kolmen muun nimeltään tuntemattoman kapinoitsijain ruumiit, joista yhdellä on tavattoman suuri korva, on viety Havannaan, ja kansanjuhla vietetään voiton kunniaksi. Espanjalaisten tykkialusten kapteenit saavat urhoollisuusmitalin ja luultavasti myös ylennyksen. Rodriguez, guerillajoukkojen päällikkö, nimitetään majuriksi. Espanjalaisten puolella ei sattunut mitään vauriota, — niin loistava ja vastustamaton oli heidän hyökkäyksensä."
Tälle merkilliselle uutiselle on salapoliisi naureskellut aina siitä saakka, kun hän lähti Key Westistä. "Eikö se ole naurettavaa? Hänen tupakkatehtaassansa olevat kuubalaiset aikovat panna toimeen juhlallisen ruumissaattueen isänmaanystävä Balascon kunniaksi", sanoo hän nauraen Smaragdisaaren verannalla olevalle seurueelle.
Mutta toiset eivät naura.
Jäljet tuosta aamupäivästä tropiikeissa viipyvät vielä Indran ihanalla otsalla, vaikka rakkaudenjumala on alkanut niitä hellällä kädellä poistaa. Hän istuu ja katsoo "meidän Billyämme", ikäänkuin hän tuskin olisi varma tästä, vaikka kukat hänen omassa puutarhassansa täyttävät häntä ympäröivän ilman tuoksullansa, ja Lentokala kevyesti ui veden päällä ankkuripaikallansa ja näyttää niin pleasurejahtimaiselta, kun ei espanjalaiset kuulat koskaan olisi sen sivuja vasten rapisseet.
Pallojen kilajaminen biljaardihuoneesta, missä pikku Vortex ja Rex paraikaa lyövät, muodostaa hilpeän säestyksen keskusteluun. Isän ääni soi hänen korvissansa, ja Gertie on tarttunut hänen käteensä ja hyväilee sitä. Perhe lähtee pohjoiseen parin päivän päästä — silloin on hän voiva unohtaa.
"Mr Mastic", sanoo Vanstone, "minulla on jotain teille sanomista. Ja tässä on sinulle shekki, nulikka!"
"Mitäs se on?" kysyy poika luoden epäilevän silmäyksen hänelle tarjottuun paperilappuun.
"Siinä on enemmän rahaa kuin koskaan sinulla on ollut tai olet uneksinut saavasi koko elämässäsi."
"Katsoppas, sitä ei tarvita", sanoo nulikka. "Ponnistelin vähän vaan pelastaakseni oman nahkani, ja niin hieman miss Vanstonenkin takia. Hän oli ollut kiltti minua kohtaan."