"Ja minä en näe tarvitsevani mitään palkkiota siitä, että pelastin oman henkeni", sanoo tullimies, jolle Vanstone ojentaa myös jotakin.
"Ettekö sitten tahdo ottaa mitään vastaan?"
"Oo, sitä en juuri tahdo sanoa. Jos teillä on tuollainen laatikko Regalias Imperialeseja. — Estrabonhan lähetti teille viisisataa kappaletta — niin luulen, luulen antavan houkutella itseäni."
"Ottakaa ne kaikki'" huudahtaa Vanstone. "Paljas niiden haju tekee minut kipeäksi!"
"Niin ei ole minun laita!" nauraa Mastic, samalla kun hän ja nulikka, molemmat Regaliaan sauhuuttaen, lähtevät soutamaan takaisin Sisiliskoon.
Sitten vie mr Vanstone nuoren kuubalaisen syrjään ja kuiskaa: "Sananen kanssanne, luutnantti Varona. Te aijotte takaisin Kuubaan?"
"Luonnollisesti! Minun täytyy tehdä velvollisuuteni."
"Teillä on vielä toinen velvollisuus, paitsi isänmaanne puolesta taisteleminen."
"Mikä sitten?"
"Elää niille, jotka teitä rakastavat. Rohkenen sanoa tämän teille poikani, koska pikku tyttäreni Gertie, jonka hoito teidät saattoi eloon taas, luulottelee elämänne kuuluvan hänelle."