Amerikkalainen hillitsee kumminkin itseään ja sanoo lyhyesti: "Kolmen eli neljän päivän päästä saatte minusta kuulla", jonka jälkeen hän pyörähtää kantapäillään, ja menee simpukoilla sirotettua käytävää kadulle, mutisee itsekseen: "Ei, se ei olisi käynyt laatuun. Minut olisi ajettu virasta pois, jos olisin señoria naamaan lyönyt. Ja nyt on minun luonnollisesti pakko tehdä velvollisuuteni ja ajaa vielä naula Kuuban ruumisarkkuun. Kirottuja hankkeita! Minä mieluummin varustaisin sissimatkueen noita saatanaraukkoja auttaman, kuin ryöstäisin heiltä aseet, joilla he tahtovat puolustautua tulemasta maahan hakatuiksi." Sitten hymyilee hän tyytyväisesti itsekseen. "Enpä voinut olla ottamatta señorin sikareja. Sitä ei kukaan tupakoitsija olisi voinut — niin jumalaisia ne ovat… mutta hänen rahojaan! — Tulimaista, jos niihin olisin tarttunut, olisi minusta tuntunut, ikäänkuin olisin myönyt vapauden jumalattaren puhtaasta rahasta."
Kolmas luku.
Tyttö purjeveneessä.
"Annas kun ajattelen, miten täyttäisin velvollisuuteni Amerikan hallitusta kohtaan", tuumiskelee salapoliisi.
Seuraavana hetkenä jättää hän Key Westin pääkadun ja ramuttuaan kaupungin kuubalaisen kortteerin tomuiset solakadut läpi, saapuu hän Etelä-rantakadun läheisyyteen. Täällä koputtaa hän ovelle eräässä talossa, jolla ympäröivistä palmuista, papajista ja kookospähkinäpuista huolimatta on jotenkin merimiesmäinen ulkomuoto. Oven ulkopuolella riippuu kalaverkkoja ja joukko seipäitä ja koukkuja, joita pesusienen pyytäjät käyttävät.
Kello on tuskin yhdeksän illalla ja oven avaa heti vanha neekeritär, joka selvästi on talon valtijatar.
Hänelle sanoo Mastic: "Muistatteko minua, täti Dinah?"
"Kyllä, te olette massa Mass-Tick"
"Aivan oikein, täti. Onko Alligaattori-Pete kuultavissa?"
"Oijoi, massa Mass-Tick, teillä on onni. Jos olisitte ehtoopuolella tulleet ja kysyneet, missä massa Alligaattori-Pete on, niin olisin vastannut: Vaikka löisitte kuoliaaksi, en sitä tiedä. Mutta nyt sanon, että hän on tullut Kurppasaaresta skuunertillaan tänään ruokaa ostamaan."