Mutta nyt muuttuvat mr Vanstonen kasvonpiirteet totisiksi, ja hän mutisee jotain, joka kuulostaa kuin "kirottu lurjus!" Sitten kääntyy hän poikansa puoleen ja sanoo ankarasti: "Tee hyvin äläkä mr Severancea enempää mainitse. Hän on käyttäynyt hyvin pahasti."
"Eipäs ole, isä", keskeyttää Indra hämistä tulipunasena kasvoiltaan: "mr Severance on vaan tehnyt, mihin olen häntä kehoittanut." Jalomielisen luonteensa vaikutuksesta unohtaen silmänräpäykseksi kaiken muun lisää tyttö innokkaasti: "En voi sallia, että teet väärin poissaolevaa ystävää kohtaan, joka on kohdellut minua paremmin kuin ansaitsinkaan." Mutta nyt keksii hän sattumalta Masticin silmäilyn, puree äkkiä huultaan ja sanoo: "Mutta enpä luule tarvitsevamme asiasta tällä erää enempää keskustella." Sen jälkeen nousee hän pöydästä, menee verannalle ja kaihoen silmäilee sinivesille pohjoiseenpäin, kuni toivoen jonkun tulevan sieltä — tapa, johon nuori nainen oli antautunut aina siitä saakka, kun hän tuli Floridasaarille.
Muutamia minuutteja myöhemmin seisoo Mastic miss Gertien seuraamana hänen vieressään.
"Suokaa anteeksi, miss", sanoo salapoliisi, "mutta minun täytyy lähteä. Alligaattori-Peten ja minun on näiltä saarilta etsittävä kätkettyjä asevarastoja. Ymmärrätte, että minun täytyy toimittaa virkamääräykseni, vaikkapa tuon nuoren veitikan tuolla yläkerrassa ei tarvitsekaan mitään peljätä — minulta." Sitten kysyy hän, viitaten Korallisaarta, jonnepäin Indra yhä silmäilee: "Tiedättekö, onko tuossa saaressa asukkaita, miss Vanstone?"
"Ei ole. Tiedän varmaan, ettei ole", vastaa Indra varmasti. "Olen kymmenet kerrat purjehtinut sen ympäri. Miksi kysytte sitä?"
"Niin, Alligaattori-Petestä näytti, että hän tänä aamuna näki sieltä valoa."
"Oo, silloin on niiden täytynyt olla huvimatkailijoita tai kalastajia", huomauttaa Indra. "Te luulitte kait, että ne olivat sissejä, arvaan. Kuinka epäluuloinen olettekaan. Arvelenpa, että se kuuluu ammattiinne."
"Niin", virkkaa Gertie innokkaasti, "hän on paras salapoliisi, minkä milloinkaan olen nähnyt. Hän on Floridasaarien Vidocq [Vidocq oli kuuluisa ranskalainen rosvo ja salapoliisi], ja hän auttaa meitä potilaamme suhteen."
"Ja siitä asiasta täytyy minun puhua kanssanne", sanoo Indra hymyillen Gertien lausumalle, tietämättään epäkohteliaalle vertaukselle. "Mutta onko teillä kiirut? Me seuraamme teitä veneelle, niin voin sanoa sen teille matkalla."
"Teidän luvallanne sytytän sikarin", sanoo Mastic. "Jos vaan teillä ei ole mitään sitä vastaan, luonnollisesti", lisää hän kohteliaasti.