"Minä olen puhunut señor Ramonin kanssa teistä, don Balasco, ja hän on ihastuva saadessaan jutella kanssanne", jatkaa Gertie. "Hän innokkaasti haluaa kuulla uutisia sodasta, mutta tohtori Granite pitää, että on viisainta lykätä se huomiseksi — silloin voitte te, kaksi isänmaanystävää, saada keskustella."
Näitä uutisia täynnä, muodostaa neiti sairaanhoitajatar sellaisen nuorellisen ilon ja riemastuneen vallattomuuden kuvan, että kyynillinen Rex huomauttaa: "Kylläpäs nyt olet jotakin olevinasi, Gertie, kun olet vallannut sisareltasi hänen potilaansa ja todenperään ukko Granitelle selittänyt, että hänen nyt saatuaan haavoitetun sankarisi jalkeille, sinä voit loput tehdä. Mutta minä ennustan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä."
Niin käykin! Jo samana ehtoopäivänä toteutuu nuoren filosoofin ennustus.
Se on heti lunchin jäljestä. [Lunch on kevyt ateria, jonka englantilaiset ja amerikkalaiset syövät aamiaisen ja päivällisen välillä.] Tohtori Granite ja nuorellinen sairaanhoitajatar tekevät valmistuksia viedäkseen miss Gertien potilaan ja sankarin alas verannalle, missä merituulonen henkäilee viileänä, virkistävänä ja vahvistavana. Vanstone vanhempi kirjastohuoneessa kirjoittelee asioimiskirjeitä, Rex, Indra ja tämän espanjalainen kavaljeeri istuvat pylväskäytävässä odottaen sairaan tuloa. Keveästi levoton uteliaisuus ilmenee Estrabonin katseessa — hän ihmeksii voikohan haavoitetulla kuubalaisella olla mitään epäluuloa siitä, että hän pitääkin Espanjan puolta. Maceo tietää ehkä enemmän kun Key West. Miss Vanstone ei ole vielä espanjalaisiin mielipiteisiin kääntynyt, — ilmisaanti nyt tulisi liian varhain.
Kevyitten korkeakantaisilla kengillä varustetuin jalkain kopina kuuluu käyvän rappuja pitkin ja suuressa eteisessä Gertrud tulee hiljaa ulos verannalle, lankeaa polvilleen sisaren viereen ja panee päänsä hänen polvelleen, mutta niin hiljaisesti, että kolme puhelevaa tuskin panevat siihen huomiota, erittäinkin kun tämä on yksi miss Gertien hyväilytapoja sisarta kohtaan, josta hän paljon pitää.
Yht'äkkiä tunkeutuu heidän hämmästyneihin korviinsa Indran polvelta, mihin tytön pää on hautaunut, sydäntäsärkevä nyyhkytys.
"Santos! Mitä on tapahtunut?" virkahtaa Estrabon.
Uusia nyyhkytyksiä.
"Onko se jotain Varonaa koskevaa?" kuiskaa Indra kalveten.
Puistattavia nyyhkäyksiä.