"Hän on sairastunut uudelleen!" huutaa miss Vanstone levottomalla äänellä.
"Ei… pahempaa… pahempaa!"
"Pahempaa?" Indra hyökkää ylös! "Mitä on tapahtumassa? Sano pian! Eikö tohtori Granite ole hänen luonansa? Rex, juokse tohtoria etsimään! Ehkä hän on kirjastohuoneessa isän luona."
"Ei, tohtori Granite on sairaan luona. Se se juuri on, mikä tekee niin… niin vaikeaksi kestää!" voihkii tyttö.
"Niin vaikeaksi kestää! Onko hän kuollut?" puhkeaa Rex säikähtyneenä sanomaan.
"E—e—ei!" Valittavasti vaikeroiden: "Hän… hän sanoi", puuskuttaa Gertrud nyyhkytysten kesken, "hän sanoi tohtori Granitelle… minä kuulin sen… 'Gertie on kaunis pikku tyttönen… pikku tyttönen!' Hän on musertanut sydämeni!"
Tämän hämmästyttävän tiedonannon kuullessaan tukahduttaa Balasco naurunpuuskan, mutta Rex nauraa vapaasti, huutaen: "Suuri Jumala! Minä luulin Ramonista jonkin verikammion särkyneen!" Ja hän lisää ivaten: "Tyynnytä hänet, Indra, anna hänelle hermotippoja. Suuri sairaanhoitajatar, lääkepullojen ja sidekääreitten haltijatar, onkin kaunis pikku tyttönen!" minkä jälkeen hän on naurusta ihan nääntymäisillään.
"En keksi, miten auttaisimme vaivaasi, Gertie", sanoo miss Vanstone huojentuneen näköisenä, "jollet vaan tahdo koota nämät kutrit palmikoksi niskaan ja tuhrata kauniita kasvoja tullaksesi rumaksi pikku tytöksi."
"Älä rohkene tehdä narria minusta!" huutaa Gertie kyynelten kadotessa hänen silmistään ja vihan leimahtaessa sijaan. "Lopeta naurusi! Indra, äidin kuoltua olet sinä ollut olevinasi perheen pää. Minä tahdon pitkän hameen!"
"Oo mutta, Gertie, sinun jalkasi ja jalanrintasihan ovat yleiseen kiitetyt", nauraa Rex. "Kuulin nuoren Jonesin sanovan tanssikoulussa, että sinun…"