"Kauhukseni näyttäytyi, että hän oli oikeassa.

"Poika pakeni ahdistajainsa luota ja juoksi hakemaan turvaa niiltä, jotka olivat, olleet hänelle ystävällisiä — minulta, amerikkalaiselta lääkäriltä ja haavoitetuiltamme. Hourun askeleet johtivat espanjalaiset polkua pitkin — Jumala auttakoon minua! — lasaretillemme.

"Ensi mutkassa seisautin heidät tappamalla Espanjalaisen kapteenin. Seisautin heidät taas, kun he tulivat rämeikölle, ampumalla luutnantin, joka heitä johti. Mutta komppania lisää oli tullut heidän taaksensa, ja he tunkeutuivat yhä eteenpäin. Lähinnä hetkisenä olin etuvartijaini keskessä. Nyt ei kannattanut enää kokea pitää meitä salassa! Me huusimme alas laaksonpohjalle: 'Lähettäkää ylös jok'ainoa mies, joka kykenee pyssyä pitämään eli veistä kohottamaan!'

"Niin olivat Espanjalaiset kimpussamme, ja me taistelimme avuttomia haavoitettuja pelastaaksemme. Kuula ja veitsenpistos lähetti minut päistikkaa kukkulan rinnettä vyörien alas. Siellä jäin maahan makaamaan ja käskin tohtorin viedä ne, jotka eivät jaksaneet kävellä, veneeseen.

"'Sitten otan sinut ensiksi!' virkkoi Lewis samalla kun hän kohotti minut ylös ja asetti minut perään, Kaksi tai kolme — te näitte ne —, joilta oli jalat poikki sahattu, pantiin siihen myös, juuri kun espanjalaiset, kukkulan rinnettä rynnäten alas, hakkasivat maahan viimeisen taistelevan kuubalaisen. Ja niin tuli heidän suuri loistovoittonsa — lasaretti, haavoitetut ja raajarikot.

"He olivat sytyttäneet erään majan tuleen, ja sen valossa näin Lewisin seisovan heidän edessään huutaen: 'Tämä paikka on Punasen ristin turvissa! Minä olen lasarettilääkäri!'

"'Amerikkalainen, kuulen äänestä. Se on kuolemantuomiosi!' vastasi kersantti ja kaatoi hänet maahan.

"Ja sitten saivat tulisoihdut ja miekat esteittä toimia. Minusta tuntuu vielä kuin näkisin leimuavat palmumajat — oo, Madre de Dios! kuinka he murhasivat haavoitetut ja veitsillään hakkasivat lääkärin palasiksi, hänen yhä heidän kasvojensa edessä heiluttaessaan Geneveristillä varustettua lippua.

"Samalla aikaa kun hänen kuolinhuutonsa viilti ilman halki, hyökkäsi kaksi pakolaista veteen ja heittäytyi veneeseen. Seuraavana silmänräpäyksenä tarttui tuulenpuuska purjeeseemme, ja me kiidimme ulos lahdelmasta, kuulien ahdistamina, mitkä kaatoivat ne meistä, jotka vielä kykenivät peräsintä tai airoa käsittelemään.

"Verenvuodosta ihan voimatonna makasin siinä. Yö oli vilpoinen ja merituulonen virkistävä.