Alhaalla verannalla ei myöskään ole kuubalaisen kertomus ollut omiaan mielialaa kohottamaan, vaikka Vanstone sattumalta kysyy, epäileekö Varona ketään siitä, miten espanjalaiset saivat tiedon "Kolmen ystävän" matkueesta.
"En, luonnollisesti en", vastaa nuori mies. "Kenraalikuvernöörillä on yhtä monta salaista asiamiestä Floridassa kuin Havannassakin."
"Vakoojiako tässä maassa?" huudahtaa Gertie peljästyneenä. "Sittenhän olette yhä vaarassa täälläkin!"
Ja hän sanoo äkkiä hyvää yötä muille seuran jäsenille ja menee hitaasti portaita ylös.
Huoneensa ovella kohtaa hänet Indra, jolla selvästi ei ole aijettakaan nukkua, vaan sanoo: "Aijotko mennä makaamaan. Gertie? Tuo kertomus ei ollut omiaan nukuttamaan."
Gertie ottaa kasvoillensa innollisen ilmeen ja huudahtaa pöyristyen: "Oo, jos he olisivat Ramonin tappaneet, olisin kuollut!" sekä ryntää huoneeseensa ja olisi sulkenut oven jälkeensä, jollei sisar olisi heti hänen perässänsä seurannut.
"Älä nyt ole hupsuna", sanoo Indra lohdutellen: "Jos he olisivat tappaneet Ramonin, ethän koskaan olisi häntä tuntenut."
"Enkö tuntenut Ramonia? Minusta tuntuu kuin olisin tuntenut hänet kaiken ikäni."
"Loruja! Sinä olet aivan liian nuori puhuaksesi sillä tapaa. Et ole täyttänyt seitsemäätoista vielä."
"En, minä en ole täyttänyt seitsemäätoista vielä", kuiskaa nuori nainen valittavalla äänellä; "mutta kauhea vaara, joka uhkaa Ramonia, tekee minusta ennen aikojani vanhan. Luuletko, että hän aikoo palata takaisin taisteluun ja kuolemaan."