Se on noin puolta peninkulmaa pitkä ja viisisataa metriä leveä, sekä on suoraan pohjoisesta etelään pitkin. Keskusosa on hietikkoa, johon muutamia harvoja mäntyjä on juurtunut. Rannikko melkein ylt'ympäriinsä on tiheätä mangroveviitakkoa, ainoastaan eteläpuolella päättyy hietikko vesiperäiseen niittyyn, minkä yllä sadottain rantasipejä risteilee.
Tämän vastakohtana kohoaa saaren pohjapuolella kalliosärkkä, joka on pari kolme jalkaa muuta saarta korkeampi. Aivan sen vieressä on nousuvesikanava, missä käy vahva virta, ja missä Espanjalaisen laskun mukaan on viisitoista tai kaksikymmentä jalkaa vettä.
Tätä paikkaa juuri Alligaattori-Pete muutamia päiviä sitten seuralaiselleen kuvaili erinomaiseksi satamaksi, ja tässä nousee Espanjalainenkin maihin.
Heti siinä vieressä näkee hän ihmisjälkiä. Valkeaa tuhkaa, kaksi eli kolme puoleksi palanutta halonkapulaa, ja joukon jalanjälkiä pehmeässä sannassa sisempänä saarella. Se näyttää, että saarella on käyty edellisenä päivänä. Luultavasti jokin kalastus- tai metsästysjoukkue.
Estrabon etsiskelee niin tarkkaan kuin vaan voi mäntyjen keskellä, mutta ei löydä mitään. Mangroveviitakko uhmaa hänen hienoja kiiltonahkasaappaitansa.
Muutamien minuuttien tutkimisen jälkeen päättää hän jättää asian Masticin huostaan, joka yhä on hänen käytettävänään Key Westissä, ja joka viime päivinä Balascon kehoituksesta on koettanut ottaa selvän, mitä amerikkalaisesta Toveri-nimisestä skuunarista, joka muutamia päiviä varemmin oli salaperäisesti kadonnut tämän kaupungin satamasta, on tullut.
Etsiskelyssään on Balasco osittain unohtanut ilon sydämessään, mutta kun pursi kotimatkalla kääntyy saaren niemekkeen ympäri, ja Smaragdisaari tulee näkyviin, näkee Estrabon valkean puvun liehuvan huvilaa ympäröivässä puutarhassa ja hänen kasvonsa loistavat ihastuksesta hänen kuiskatessaan: "Estrella mia!"
Välimatka on aivan liian suuri, jotta ketään voisi tuntea, mutta hänen sydämensä sanoo hänelle, että se on Indra Vanstone.
Siihen saapi hän pian todistuksenkin, sillä nuori nainen, huomatessaan lähestyvän purren, juoksee rantalaiturille, viipoittaa tervetuloa ja panee sulokkailla liikkeillään ja hurmaavalla äänellä hänet tuleen ja liekkeihin.
"Dentro de poco" huutaa Estrabon, "ja minä olen luonanne!" Ja hänen silmänsä säteilevät ihastuksesta hänen hypätessään laiturille.