Indra Vanstone on nimittäin erittäin kaunis tänä aamuna, seisoessaan siinä laiturilla, kasvot auringon valaisemina ja tuuli liekuttaen kesäpukua, joka edullisesti esiinnyttää hänen hienon, uhkean vartalonsa hahmopiirteet ja näyttää vilahduksen ihastuttavaa jalkaa ja jalanrintaa. Hän on puettuna vaaleanheleillä nauhoilla ja kukilla koristettuun valkoiseen. Hänen pikku jaloissansakin on kengät samaa hienoa väriä. Hänen kasvonsa ovat paljasta liljaa ja ruusua, lukuun-ottamatta sinisiä silmiä, jotka ystävällisesti säteilevät don Balascoa kohden tänä kauniina kevätaamuna.
Mutta hänen ihailijaansa ei viehätä ainoastaan hänen kauneutensa. Hänellä on käytöksessään suloa, joka miellyttää melkein kaikkia miehiä, ja mikä on kaikista parasta, se lähtee hyvästä sydämestä ja jalosta mielestä.
"Meneekö teidän purtenne Key Westiin tänään?" huutaa miss Vanstone laiturilta.
"Se on käytettävänänne."
"Ja tulee takaisin illalla?"
"Se voi tulla takaisin mihin aikaan vaan suvaitsette määrätä!"
"Pyytäkää sitten heitä, etteivät unohda kuubalaisia soittajia, joitten on soitettava illalla tanssimusiikkia", sanoo tyttö iloisesti.
"Soittajat tulevat", vastaa espanjalainen kursailevasti laiturilta, mihin hän juuri on noussut. "Teidän käskynne on lakini." Ja hän kumartaa hänelle vanhanaikaisen kohteliaasti.
"Niin", vastaa nuori tyttö keveästi. "Jokainen yleensä tekee, mitä tahdon. Se on minulla tapana."
Ja hän puhuu totta, sillä Indra on yksi niitä onnensuosikkeja, joitten tahtoa isä ja äiti noudattavat, ja joitten tahtoa myöskin rakastajat ja aviomiehet tulevat tottelemaan; joille nykyaikainen amerikkalainen järjestelmämme on opettanut, että maailma on heidän, että heidän tehtävänsä on vallitseminen, että vanhempien, jotka ovat heidät synnyttäneet, rakastajan, joka heitä kosii, ja miehen, joka heidän kanssaan menee naimisiin, on jumaloiminen ja palveleminen heitä, — mihin jumalatar- ja valtijatartoimeen Amerikan ihanat tyttäret hyvin taipuisasti ja tyytyväisesti antautuvat.