"Hyvä, kun nyt huoli musiikista on mieleltäni nostettu", sanoo miss Vanstone, kun espanjalainen tulee hänen luoksensa rantakäytävälle, "niin ehkä saatatte minut aamiaispöytään? Minulla on kauhean nälkä. Ja niin kait on teidänkin laitanne, don Balasco, aamuretkeilynne jälkeen."
Heidän kävellessään huvilaa kohden, kysyy hän hieman uteliaasti: "Mitä löysitte Korallisaarelta? Minä näin Lentokalan kannelta merikiikarillani siellä tässä muutamana päivänä joukkueen miehiä."
"Mitä heillä oli tekemistä?" kysyy Estrabon innokkaasti.
"He kantoivat tavarajoukkoa, — mutta mitä ne olivat, en voinut eroittaa, en edes kaukolasilla. Niiden täytyi olla kilpikonnia tahi pesusienikimppuja, joita he tahtoivat auringonpaisteessa kuivata", sanoo tyttö tuumivasti ja lisää sitten: "Niin, luulenpa niiden olleen kilpikonnia. Kimalteleeko niiden kuori auringonpaisteessa?"
"Hyvin usein", vastaa espanjalainen, mutta tämä tiedonanto saa hänet päättämään käskeä salapoliisin heti ryhtymään toimeen.
He ovat nyt ehtineet huvilan luo.
"Teillä on joitakuita kukkia kädessänne", sanoo Balasco merkitsevästi.
"On. Tahdotteko yhden?" kysyy Indra ja ojentaa hänelle heleän ruusunnupun.
Kun Balasco ottaa yhden, tarttuu hänen kätensä hetkiseksi Indran käteen, ja tämä, joka tapaa silmäyksen hänen silmistään, huomaa niissä jotakin, joka häntä hieman kainostuttaa — ehkäpä hiukan peljästyttääkin. Hän vetäytyy kiivaasti poispäin.
"Mikä teitä vaivaa?" mutisee espanjalainen.