"Minua… minua pisti oka", änkyttää Indra, mutta jatkaa iloisesti:
"Oo, tunnen kahvin tuoksua", sekä menee vieraan edellä ruokasaliin.
Täällä tervehtii häntä pöytäseurue suurella sydämellisyydellä. Miss Gertrud sanoo: "Me olimme viivytiämäisillämme aamiaista teidän tähtenne", ja luo häneen ystävällisen silmäyksen, sillä hän muistaa, että espanjalainen oli onnitellut hänen sankariaan edellisenä iltana siitä, että tämä oli taistellut Maceon sivulla.
Samaa huomaavaisuutta nuorta kuubalaista kohtaan osoittaa Balasco nytkin, sillä hän sanoo kahvia maistellessaan: "Luutnantti Varona, arvelen teidän palaavan saarellenne niin pian kun haavanne ovat paranneet. Kuuba tarvitsee teidänlaisianne."
"Niin, minun täytyy taas ryhtyä toimeen niin pian kun mahdollista", vastaa nuori mies, vaikka lause, joka on alkanut iloisesti, loppuu keveällä huokauksella: "Kovaa on kääntää selkänsä sivistykselle, sillä meidän sotilaselämämme on parhaassa tapauksessa puutteita tuolla ylhäällä kuubalaisten vuorileirissä. Mutta minun täytyy tehdä velvollisuuteni — ja siitä puhuen, don Balasco, niin olettehan te osallinen niiden matkueitten varustamisessa, jotka tuovat maihin aseita Kuuban rannikoilla. Niin pian kun olen sotaan kykenevä, pitää teidän hankkia minulle tilaisuus seurata jotakin niistä — 'Kolmea ystävää' esimerkiksi. Se on nopeakulkuinen alus — ja sillä on onni kerallaan. Kuuba on kerran pystyttävä muistomerkin tälle laivalle ja sen kapteenille. Koettakaa, jos voitte, laittaa niin, että pääsen sillä Kuubaan."
"Koetan", vastaa Estrabon suopeasti. "Tahtoisin mielelläni tietää, milloin 'Kolme ystävää' lähtee, ja missä se menee maihin."
Tällä keskustelulla on hirmuinen vaikutus Gertie-parkaan. Hän katsoo tuskallisena sankariinsa, jonka hän hellällä hoidollaan on henkiin herättänyt jälleen, ja ajattelee kauhistuen: "Jokainen suupala, minkä Ramon nielee terveyttä ja voimia saadakseen takaisin, vie hänet lähemmäksi vaaraa ja kuolemaa ja kauvemmaksi minusta."
Hänen itsehillitsemiskykynsä ei kyllä kestäisi koko aamiaisen aikaa, sillä luutnantilla on kelpo ruokahalu tänä aamuna, ja hän on jo itkuun purskahtamaisillansa, jollei Rex, joka on ulkona verannalla, olisi pistänyt päänsä sisään ikkunasta ja huutanut: "Hurraa! Lentokala on jo näkyvissä! Tulkaa auttamaan naisia maihin!"
Niinmuodoin menee koko seurue heti ulos ruohokentälle katsomaan jahdin lähenemistä ja pian sen jälkeen alaalle rantakäytävälle vieraita ottamaan vastaan.
Don Estrabon, joka on kävellyt ennen Vanstonen perhettä laiturille, lähettää purtensa Key Westiin ja uskoo neekeriperämiehen huostaan kirjelapun, jonka hän kiireessä on kirjoittanut salapoliisille.
"Jos tuolla saarella on jotakin hullutuksia", ajattelee luultu Kuuban ystävä, "niin on Mastic osoitusteni mukaan aivan varmaan saava ne käsiinsä."