Hetkisen päästä häiritsevät heitä Rex ja mr Vortex, jotka tulevat portaita myöten, edellinen puettuna siniseen flanellipaitaan ja lahkeet korkeihin saapasvarsiin pistettyinä, jälkimäinen somemmassa urheilupuvussa, joka ei näytä milloinkaan ruudinsavua haistaneen, mutta jossa on keltaiset nahkasäärykset ja monitaskuinen metsästystakki. Mr Vortex nimittäin matkustaa aina suuri pukuvarasto muassaan, ja hänen kolme suurta kohverttiaan ovat Lentokalan kapteenia suututtaneet paljoa enemmän kuin kaikki naisten matkakapineet.
Kummallakin nuorella miehellä on kaksipiippuinen pyssy olalla, ja he ovat selvästi menossa Korallisaarelle sen kurppia ampumaan.
Pian viepi muuan pienistä purjeveneistä heidät sinne, ja hetkistä myöhemmin antaa Amy espanjalaisen poistua ajatellessaan: "Näyttääkseen niin omituisen somalta, ei hän todellakaan ole huvittava."
Orjuudestaan vapaantuneena yhtyy Balasco miss Vanstonea ympäröivään joukkoon. Tämä piammiten tekee hänet onnelliseksi menemällä hänen sivullaan leveitä, pilarikäytävästä puutarhaan viepiä portaita alas ja hilpeästi sanomalla: "Tulkaa, don Estrabon! Olen käskenyt jahdin tulla laiturin viereen. Menkäämme sinne yhdessä ja sopikaamme kapteeni Thomasin kanssa risteilystämme. Teidän on pidettävä ylin huoli siitä."
"Olen aina palvelukseksenne", vastaa Balasco ritarillisesti, eikä kukaan ole ylpeämpänä kulkenut maaporrasten yli, kuin espanjalainen auttaessaan ihanaistaan pienen höyrypurren lumivalkoiselle kannelle, missä laivuri ottaa heidät vastaan tehden kunniaa sotilasten tavalla.
"Kapteeni Thomas, olemme tulleet laivaan sanomaan teille, että huomenna alamme risteilyhuviretkemme", julistaa nuori nainen.
"Risteilyhuviretkenkö? Mitä hittoa se on? Pyydän anteeksi, miss, mutta en käsitä teitä oikein", mutisee kapteeni. "Olen kuullut puhuttavan huviretkestä, olen tehnyt risteilyjä, mutta en koskaan ole nähnyt molempia yhdistettyinä. Eikö se olisi jotain samantapaista, kuin asettaa ratsastava karjanpaimen komennuskannelle. Toinen kuuluu maapohjalle ja toinen merelle, eikä minusta näytä, että ne sopisivat yhteen."
"Rakas kapteeni", vastaa Estrabon, "tämä on uusien keksintöjen aikakausi."
"Ja tämä on minun keksintöni", huutaa Indra innollisesti ja alkaa kuvailla epäuskoiselta näyttävälle merimiehelle asian yksityisseikkoja.
"Hyvä", sanoo hän vihdoin, "hankkikaa minulle vaan hyviä ankkuroimispaikkoja öiksi, niin pidän teistä huolen. Meillä on riittävästi ruokavaroja laivassa ja kokki, joka osaa kiihottaa merikipeän ruokahalua. Mutta aattelen meidän tarvitsevan vähän tuoretta lihaa jääkaappiin."