"Lihaa, kanoja, metsänriistaa ja juomatavaroita tulee huomenna laivaan", sanoo miss Vanstone mahdikkaasti.
"Niin, paljon juomatavaroita! Groggi on aina tarpeellista merellä", nauraa kapteeni. "New Yorkin purjehdusseurassa ei koskaan ole ollut alusta, jonka väestö olisi ehdottomasti raittiita."
Tätä lausuntoa tervehditään sellaisella riemulla, että merimies tulee sangen tyytyväiseksi.
"Kalaa", jatkaa hän, "voitte saada niin paljon kuin tahdotte heittämällä koukun mereen tuolta peräpeilin ylitse. Minulla on tosin hieman vähän väkeä, mutta luullakseni riittää se jahdin liikehtimiseen tässä myllylammikossa. Tahtoisitteko ehkä lukea, kuinka monta voimme majoittaa."
"Kyllä kait se paras olisi", vastaa espanjalainen ja kapteenin johdolla pitävät molemmat nuoret pikaisen jahdin tarkastuksen. Se on sangen merikelpoinen ja nopeakulkuinen alus, ja vaikkakaan se ei ole suuri, on sen kannella hyvää tilaa, koska siinä ei ole muita kuin yksi salonki, jota käytetään ruokasaliksi, ja joka on varustettu sokerivaahterasta tehdyllä huonekalustolla. Sen edessä ja sen yhteydessä on pieni ohjaushytti, vaikka peräpuolessakin on ylimääräinen ruoriratas tarvittaessa käytettävänä. Keulassa on kaksi pientä kanuunaa tervehdyslaukauksia varten. Kansisalongista viepi kajuuttaportaat allaolevaan naisten salonkiin, johon antavat kolme hienosti sisustettua, vaaleista puulajeista tehdyillä huonekaluilla varustettua hyttiä, ja joista omistajan salonki on yhteydessä puku- ja kylpyhuoneitten kanssa. Yläpuolella olevassa salongissa voidaan seinäkaapit muuttaa herroille makuupaikoiksi. Toisien, peremmällä olevien portaitten kautta saattavat naiset tulla kajuuttaansa salongin läpi kulkematta. Jahtiin saattaa kun saattaakin mukavasti sijoittaa Vanstonen perheen nuoremmat jäsenet ja heidän vieraansa lyhyen risteilyn ajaksi.
Tämän tarkastelun tapahtuessa sattuu pieni kohtaus, joka panee rakastuneen espanjalaisen onnelliseen innostustilaan. Miss Indra katsellessaan kauniita hyttejä vaaleansinisine poimutelmineen sanoo huolettomalla, reippaalla, amerikkalaisella tavallaan: "Tämä olisi juuri sopiva alus häämatkaa varten."
"Kies' auta!" puhkeaa Thomas sanomaan. "Ettehän vaan ajattele mennä naimisiin, miss?"
"En ainakaan nyt heti", vastaa nuori nainen kevyesti punastuen juostessaan portaita myöten kansisalonkiin.
Balasco, joka seisoo alhaalla, ahmii hänen sulokasta olentoaan tulisilla silmäyksillä ja mutisee itsekseen: "Mi querida! Se oli minulle tarkoitettua. Oo, näitä amerikkalaisia tyttöjä! He oikein kosasevat, eikä heillä ole sivullaan duennoja, jotka kylmentävät. Huomenna varhain puhun hänen isälleen, että Indra rakastaa minua, ja pyydän hänen kättänsä."
Ehkä Balasco tekisi sen jo samana päivänä, jolleivät muutamat sanat, jotka miss Indra sattuu kuulemaan, äkkiä olisi saaneet häntä erillään pysyväisemmäksi, vähemmän vilkkaaksi ja kenties ei niin suuressa määrin Espanjalaisen seuraa haluavaksi ehtoopäivän jäljellä olevana osana.