Heidän tullessaan takaisin jahdista menee nuori nainen ja hänen kavaljeerinsa mrs Ormistonin ohi, joka ei ole oikein tyytyväinen siihen, että espanjalainen hänet jätti, vaikkei hän tätä oikein huvittavaksi löytänytkään. Hän katsahtaa ylös aikakauskirjastaan, viittaa Indran luoksensa ja kuiskaa tämän korvaan: "Mitä hän sanoisi?"
"Ken hän? En tiedä, kenestä puhut", vastaa miss Vanstone keveästi.
"Ka, mr Severance, luonnollisesti", nauraa leski. "Olen koko päivän odottanut saavani nähdä hänen ilmestyvän tänne Smaragdisaarelle. Näin hänet, kuten ehkä tiedät, Jacksonvillessä neljätoista päivää sitten ja otaksuin hänen olleen matkalla tänne."
"En ole tavannut mr Severancea moneen kuukauteen", vastaa Indra kylmästi, vaikka hänen äänessään huomaa vavahduksen vastoin hänen tahtoaan. Sitten palaa hän Balascon luo, joka odottaa vähän matkan päässä sieltä verannalla, mutta ei pysähdy kauvan tämän luona.
Sanoen syyksi valmistukset iltaa varten, vetäytyy hän pian erilleen muusta seurueesta ja menee huoneeseensa, missä hän istuutuu ikkunan ääreen ja huokaa: "Billyni! — Billyni!"
Leski, joka nuorelle emännälleen on antanut tämän viattoman tikarinpiston, taas katsoo omituisella silmäyksellä poismenevän tytön jälkeen ja ajattelee: "Ihmettelenpä, teinkö Estrabonin rakkaudelle pikku kepposet", sillä hän on lukenut paljoa selvemmin Espanjalaisen sydämessä kuin Indra Vanstone.
Niin kuluu aika päivällisiin saakka, jonka jälkeen lähisaarilta kutsutut vieraat tulevat ja tanssi alkaa.
Tälle juhlalliselle aterialle tulevat naiset vaaleissa, liehuvissa, kimaltelevissa tanssijaispuvuissa, jotka täysin antavat heidän valkoisten käsivarsiensa ja olkapäittensä esiintyä, ja Indra Vanstone herättää suurta huomiota sipsuttaessaan esille.
"Indra näyttää oikein tahtoneen häikäistä jonkin", kuiskaa Gertie leikikkäästi Estrabonille, "ihmettelenpä kenen?"
Kysymys saa Espanjalaisen, ehkä hieman itseluuloisesti, sivelemään pitkiä viiksiään, hänen hurmaantuneena tuijottaessaan säteilevää ilmiötä.