Kun hän ensi kerran näki Indran, näytti tämä hänestä meren aaltoihin ja vaahtoon puetulta. Nyt väikkyy hän ympäriinsä troopillisen auringonlaskun sateenkaarenvärisissä pilvissä. Hänen pukuansa ei voi sanoilla kuvata. Se on sanalla sanoen hurmaava — kevyt, ilmainen, kiiltelevä sateenkaaren eri väreissä, mitkä hänen sulokkaan vartalonsa jokaisella liikkeellä saavat uusia vivahduksia. Ja kaiken muun väriloiston keskeltä kimaltelevat hänen kauniit olkapäänsä ja hyvinmuodostuneet käsivartensa vielä valkoisempina kuin tavallisesti. Hänen seisoessaan yhdessä kohti näyttää hän norsunluiselta, sateenkaaren väreissä säkenöiviin usmapilviin kietoutuneelta kuvapatsaalta; liikkuessaan on hän elävyyden, hilpeyden ja onnen ruumiillisentunut kuva, sillä miss Indra on karkottanut alakuloisuuden — ainakin täksi illaksi.
Mutta toisetkin nuoret naiset ovat kauniita, päivällinen on tavattoman hyvä, viinit erinomaisia, hilpeys tarttuvaa, ja mielientila tulee yhä iloisemmaksi, kuta edemmäs päivällinen kuluu.
"Vaikka meillä ei olekaan mitkään suuret tanssijaiset tänä iltana", sanoo Indra hänen vieressään istuvalle Jack Blackeleylle, "tulee niistä kumminkin somat ja romantilliset." Sitten kuiskaa hän toisella sivullaan istuvalle espanjalaiselle: "Ettehän toivoakseni ole unohtaneet musikantteja, don Estrabon?"
"Ne ovat jo saapuneet Key Westistä", vastaa tämä. "Minä annoin heille viittauksen pukeutua kuubalaiseen pukuun señor Varonan tähden. Jos hän ummistaa silmänsä, voi hän luulla tanssivansa cacuchaa jonkin maalaistytöntyngän kanssa Cuba Librestä."
"Veitsenisku estää minun cacuchasta, jossa minua pidettiin ylhäällä Rubivuorissa hyvin poikana", sanoo nuori mies nauraen. "Ehken saatan nilkuttaa yhden katrillin."
"Se on suuri vahinko", virkkaa miss Gertie. "Meillä on niin puute kavaljeereista." Sitten kiitää hänen katseensa ympäri pöytää, ja hän puhkeaa sanomaan: "Kah, missäs Rex ja mr Vortex ovat?"
"He eivät ole tulleet vielä kurppametsästykseltä kotia", vastaa
Blackeley.
"Niin minusta tuntuikin tavattoman hiljaiselta talo", huomauttaa
Vanstone. "Mutta kyllä he nälistyvät ja tulevat pian kotiin."
Molempien metsästäjien poissaolosta huolimatta kuluu päivällinen yleisen tyytyväisyyden vallitessa loppuunsa.
Jättäen herrat ehtoosikariansa polttelemaan, menevät naiset verannalle, missä heiltä pääsee ihastuneita huudahduksia, sillä puutarha on valaistu kiinalaisilla lyhdyillä, ja biljaardihuone, missä heidän on tanssittava, on yhtenä valomerenä. Sieltä kuuluvat mandoliinin, gitarrin ja viulun äänet pehmoina ja hyväilevinä — musiikki semmoinen, jota ei mikään muu maa auringon alla kuin Kuuba ja Espanja voi tarjota.