Heti sen jälkeen tulee mr Vanstone tyttärensä luo ja sanoo: "Naapurimme alkavat tulla." Pieni höyrylaiva näet tulee puhkaen läheisen saaren niemen ympäri, ja siinä on pieni iloinen seurue Matacombasta.
"Se on Jacksonin perhe Cincinnatista", huutaa Gertie, joka nyt seisoo sisaren vieressä ja lisää valittavasti: "Mutta Jacksonilaiset ovat kaikki tyyni tyttöjä."
Tämän nuorten naisten runsauden pian korvaa kylliksi pärskyvä hinaaja-alus, joka kimeästi viheltäen tulla porhaltaa, ja jolla on muassa joukko herroja Key Westistä, nuori De Soto, pesusienimagnaatti, ja George Jamesten ja Rafael Fernandez, kuuluisa sikaritehtailija, ja pari linnoitusupseeria Fort Taylorista, puettuina poletteihin ja sotilasloistoon. Sitten koko joukko kaikilta suunnilta tulleita kevyitä purjeveneitä, joitten huojuvat lyhdyt valaisevat vettä, ja jotka ovat täynnä nauravia tyttöjä ja siroja nuoria herroja.
Muutamia minuutteja myöhemmin ovat kaikki kokoontuneet biljaardihuoneeseen, joka on muutettu tanssisaliksi. Useimmat nuoret naiset ovat hyvin sieviä, kaikki ovat he puetut parhaimpiin vierailupukuihinsa, ja kun Vanstone vanhempi avaa nuoren lesken kanssa ensimäisen katrillin, tekee tanssisali iloisen ja vilkkaan vaikutuksen, vaikka vieraat ovat kokoontuneet Yhdysvaltojen neljältä kulmalta ja heissä ehkä on jotensakin erilaisia aineksia. Naiset ovat hyvin ihastuneita siitä, että herroja on riittävästi — jotakin tavatonta Floridalaistanssijaisille — ja kaikki tanssivia.
Kuubalaiset soittajat lisäävät taulun ihailtavaa väriloistoa. Pieneltä palmujen ympäröimällä ja kukilla koristetulta estraadilta antavat nämät synnyinsaarensa juhlapukuun puetut maanpakolaiset kuulua suloisen, tahdikkaan ja lumoavan musiikkinsa, joka "saa sydämen rinnassa tanssimaan", sen mukaan kuin miss Rivers ilmaisee kavaljeerillensa, nuorelle Fernandezille Boca Chicasta.
Mutta koko tästä nauravasta, pakinoivasta ja tanssivasta joukosta on Estrabon iloisin. Hänen silmänsä salamoivat voitonriemusta, ja hän tuntee itsensä voittajaksi pannessaan ensi kerran käsivartensa Indra Vanstonen hoikan vyötäisen ympärille ja ensi kerran tuntiessaan hänen sydämensä tykyttävän omaansa vastaan. Se on kosketus, joka melkein saa hänet pyörtymään, sillä hän luulee pitävänsä sylissään sitä, joka oli tuleva hänen morsiamekseen.
Niin kuluvat tanssijaiset. Hetkisen perästä tahtoo Balasco välttämättömästi näyttää heille cacuchaa ja tanssii sen miss Indran kanssa, vaikka saapuvilla on muutamia kirkassilmäisiä señoritoja — taidonnäyte, jonka hän, rakkautensa ja musiikin innostamana, suorittaa erinomaisella reippaudella. Häntä avustaa hyvin hänen kaunis naisensa, joka useimpien amerikkalaistyttöjen tavoin tanssii sangen sulokkaasti ja taidokkaasti osaa liikutella pikku jalkojaan oivallisessa tahdissa, minkä sävelen mukaan hyvänsä, jota vaan soitetaan.
Kahdestoista luku.
Mr Vortexin seikkailu.
Mutta äkkiä häiriintyy iloinen mieliala! Pikku Vortex tulee syöksyen tanssisaliin, läähättäen: "Katsokaas minua!" ja naisilta pääsee kopeita huudahduksia ja herrat nauraa hikertelevät. Nuoren herran ulkoasu ei näet juuri ole tanssiaisiin sopiva. Hänen metsästyspukunsa on lian ja liejun vallassa, toinen hänen hienoista kiiltonahkasäärystimistään ei enään korista häntä ja toinen riippuu kiinni yhdestä ainoasta napista. Hänen vääristyneissä kasvoissaan on orjantappura-okain piirtoja ja kuivunutta verta. Kokonaisuudessaan tekee hän vaarallisesta seikkailusta töin tuskin pelastuneen vaikutuksen.