"Mitä sitten tapahtui?" mutisee Estrabon käheästi.
"Niin, näettekös, se laski pitkän sivunsa riutan ääreen, ja lastina oli sillä hiilisäkkejä etukansi täynnä. Pari leveää maaporrasta laskettiin rannalle, ja hetikohta tuli merirosvoille kauhean kiirut kantaa laivaan kirstuja ja laatikkoja, jotka olivat kätkettyinä tiheikköön. Kaikki tekivät työtä kuin orjat, ja muuan suuri jättiläinen heidän seassaan kantoi joka kerralla kaksi laatikkoa aseita tai ampumavaroja. Toiset kutsuivat häntä nimellä 'Cid', — hän näytti olevan niin suuri ja vahva ja ritarillinen.
"Mutta vaikka he tekivät työtä kaikin voimin, ei se kumminkaan käynyt kyllin sukkelaan.
"Äkkiä huutaa yksi heistä, joka istui toisessa mastonhuipussa tähystämässä: 'Ohoi, siellä alhaalla kannella! Tullijahti tulee tännepäin, noin kolmen peninkulman päässä täältä.'
"'Voitko nähdä, mikä se on?' huusi merirosvolaivan kapteeni, aika ruokoton roikale.
"'Voin, luullakseni se on Boutwell!' Ja silmänräpäys sittemmin huusi hän: 'Niin, se on Boutwell!'
"'Joka mies laivaan!' kiljui kapteeni täyttä kurkkua.
"Silloinpas ryöväreille tuli kiirut!
"'Emme ole vielä saaneet kaikkia laivaan, — kaksi tusinaa ampumavaralaatikkoja on vielä jäljellä', huutaa merirosvojen päällikkö.
"'Saamme ottaa ne ensi kerralla!' vastaa kapteeni. 'Kaikki miehet laivaan!'