"'Kuulkaa nyt!' karjuu tähystäjä mastonhuipussa! 'Boutwell näkee meidät. Se ohjaa kulkunsa suoraan meihin päin.'
"'Maaportaat sisään ja kaikki miehet laivaan!' komensi kapteeni ohjaushytistä.
"Kylläpäs maaportaat tulivatkin sisään vauhdilla ja ryövärit hyökkäsivät laivaan vitkastelematta. Heillä oli niin kiire, että he jättivät yhden."
"Oo, kuinka nauroinkaan nähdessäni, että se oli tuo vahva veitikka. Hänellä oli kaksi laatikkoa seljässä, ja toisen niistä viskasi hän laivaan niin keveästi, kuin olisi se ollut höyhen. Hän oli juuri toistakin viskaamaisillaan, kun kuulin kapteenin soittavan 'eteenpäin!' ja alus lensi tiehensä. Se oli jo viidenkymmenen jalan päässä hänestä, ennenkun hän tiesikään.
"'Otetaan mukaan ensi kerralla!' kiljui kapteeni hänelle.
"'Kirottua!' puhkesi suuri jättiläinen sanomaan, 'Olen maksanut tämän matkueen, ja niin se menee minusta!' Ja niin pudisti hän päätänsä ja mutisi: 'Enkö siis koskaan saa alkaa tehdä työtä?'
"Mutta en kiinnittänyt häneen paljoa huomiota, sillä katsoin höyrylaivan jälkeen. Suuri luoja! miten se kiiti tiehensä! Oli niihin aikoihin aivan pimeä, mutta vaikka sillä ei ollut lyhtyjä, tuntui tullijahti kuitenkin näkevän sen, sillä se ei välittänyt meistä, vaikka minä viittailin käsivarsilla ja hoilasin sille, sen vilistäessä ohitsemme ryövärien jälkeen.
"Sitten astuimme Rex ja minä venheeseemme, jota onneksi ei oltu lävistetty upoksiin ja tulimme takaisin tänne. Mutta nuo toiset olivat lähteneet kauhealla kiireellä. Rex sanoo, että hänen luullaksensa he jättivät kolmisenkymmentä tai nelisenkymmentä kappaletta laatikkoja jäljelle."
"Kolmekymmentä tai neljäkymmentä aselaatikkoa Cuba Librelle", puhkeaa Varona sanoiksi, "Nämät aseet ovat ehkä isänmaani elinverta. Meidän täytyy ottaa ne talteen. Teidän, señor Balasco, pitää isänmaanystävänä auttaa minua niitä suojaamaan."
"Mitä se auttaa?" vastaa Estrabon puoleksi huolettomasti, puoleksi pilkallisesti. "Onhan tuo suuri mies, jota he 'Cidiksi' kutsuivat, siellä ja pitää niistä huolen."