Simpukankuorilla sirotelluilla käytävillä puutarhassa, missä kiinalaiset lyhdyt levittävät moniväristä valoa, kävelee Balasco jutellen ja onnellisena nuoren emäntänsä rinnalla. Eikö tämä ole sanonut hänelle: "Meidän täytyy ottaa hänet risteilyllemme?" — "Diantre!" nauraa espanjalainen itsekseen; "aina kuuluu nyt vaan me ja meidän", ja katsoo omistajan silmäyksellä nuorta tyttöä, joka nyt liehuvassa tanssijaispuvussa astuu ruokasaliin.
Päivällispöydän ääressä istuvat Rex ja suuri, karkeatekoinen, ujostelematon jättiläinen, puettu löyhästi päälläolevaan harmaaseen puseroon, vyö vyötäisillä ja lahkeet korkeain, yli polven ulottuvain saapasvarsien sisässä. Avonainen puseronkaulus näyttää jänteikkään kaulan, mikä juuri on alkanut säästä ja päivästä ruskettua. Sen yllä kohoaa rehelliset anglosaksilaiset kasvot, joita kehystää ruskea kiherä tukka ja valaisee pari vaaleanruskeita silmiä. Nyt hän istuu ja tupakoitsee, mutta sekä hänen katsantonsa että ryhtinsä osoittavat väsymystä ja ikävystymystä. Tämä kasvojen ilme kuitenkin katoaa miss Gertien virkahtaessa: "Indra on tässä!" ja Rex huutaa: "Isäukkoseni, minä olen ottanut Billy Severancen mukanani kotiin."
"Niin, meidän Billymme on Cid!" sanoo Gertie ja taputtaa käsiään.
"Niin, olen tullut tänne päivällistä syömään", huomauttaa harmaaseen paitaan puettu Herkules. "Meidän kokkimme meni höyrylaivan mukana tiehensä, näettekös." Näin sanoen nousee hän pystyyn, kumartaa luontevasti ja lisää: "Hyvää iltaa, miss Vanstone."
Mutta tyttö ei vastaa. Estrabon, joka seisoo hänen vieressänsä, luulee kuulevansa syvän läähättävän henkäyksen samalla aikaa, kun muut tulevat huoneeseen.
Pikku miss Rivers puhkeaa sanoiksi: "Kah, sehän on mr Severance!" ja jatkaa innollisesti: "Hänen täytyy johtaa kotiljonki! Siinä hän on mestari."
"Pelkään, että saatte tänä iltana suoda minulle anteeksi", sanoo vieras hymyillen katsahtaen pukuaan, joka on repaleinen ja liejun ja korallitomun likaama. "Kohverttini ovat Jacksonvillessä, ja olen hieman liian pitkä Rexin vaatteille, vaikka hän hyväntahtoisesti on tarjonnut minulle toisen hännyspukunsa."
"No, eikö minun onnistunut hyvin salata hänen nimensä?" livertelee pikku Vortex. "Koetin saada hänet kanssani tanssisaliin, missä hänen korkeavartiset saappaansa ja merirosvon tapainen varustuksensa olisivat tehneet suurenmoisen vaikutuksen, mutta hän oli niin kauhean nälkäinen, näettekös!"
Tässä keskeyttää hänet mr Vanstone, joka ojennetuin käsin sydämellisesti huudahtaa: "Olipa hauska saada nähdä sinut, poikani! Mutta mitä tulimaista ajattelit antautuessasi sissiksi ja pannessasi henkesi vaaraan kuin joku… joku…"
"Bayard", täyttää Flora Woodbridge.