"Oo, ymmärrättehän, minua kehoitettiin tekemään työtä", vastaa meidän Billymme tyynesti. "Sain myöskin tietää, ettei pallosillaolo ole mitään työtä, ja ettei valjakon ajaminen ole mikään sopiva toimi miehelle. Valtiolliseen elämään antautumasta ei piireissämme pidetä oikein soveliaana. Olin liian vanha mennäkseni sotakouluun ja samasta syystä en voinut tulla meriupseeriksikaan. Ajattelin ensin auttaa armeenialaisia, mutta sanomalehdet sanoivat, että ne olivat kaikkityyni tapetut, ja siksi päätin tehdä vähän työtä saman asian eduksi, jonka hyväksi George Washington taisteli satasen vuotta sitten. Minulla oli juuri hiukan rahoja liikenemään pankkiirini luona, ja neuvoteltuani muutamain henkilöjen kanssa New Yorkissa, lähdin siis Jacksonvilleen, sijoitin rahani sopivanlaatuisiin tavaroihin ja aijoin mennä Kuubaan pienelle retkelle."
Kaikkea tätä sanottaessa silmäilee don Estrabon Indra Vanstonea, ja tämän kasvoissa näkee hän jotakin, jota hän niissä ei koskaan ennen ole nähnyt — jotakin, mikä antaa hänelle kuolettavan haavan.
Koko Indran ryhti, hänen siinä seisoessaan toinen käsi tervetuloa toivovasti ojennettuna ja povi aaltoillen, todistaa ylenpalttisesta riemusta ja uudestaanheränneestä rakkaudesta.
Juuri samassa menee hän pöydän luo, katsoo "Cidiä" suoraan silmiin ja mutisee: "Suuri hupakko, ihmisten kuoliaaksilyöminen ja kaulanleikkaaminen ei ole työtä, mikä teille soveltuu!" ja liikkeessä, jolla hän ojentaa Severancelle kätensä, on jotain melkein hyväilevää.
"Eikö?" vastaa Severance tarttuessaan hienoihin sormiin. "Tahdotteko ehkä hyväntahtoisesti ensi kerralla olla vähän selvempi määritellessänne miehen velvollisuuksia?"
"Kuulitteko?" kuiskaa miss Woodbridge Blackeleylle. "Indra Vanstonehan se 'Cidille' antoikin tämän määräykset."
"Niin, ja nyt peruuttaa hän ne takaisin taas!" huomauttaa Jack sotto voce. "Jupiterin kautta! Itse mielelläni rupeaisin sissiksi sellaisesta katseesta."
Mutta Indra ei saa pitää sankaria yksinomaan itselleen. Toiset nuoret naiset tunkeilevat tämän ympärillä ja Ethel Rivers, miss Woodbridge ja Amy Ormiston liehivät ja pyörivät hänen edessään.
Kaunis sukupuoli on aina pitänyt mr Severancesta, sillä hänellä on ujostelematon, miehekäs, huoleton käytöstapa, joka naisväkeä miellyttää, ja tätä suosiota lisää yhä hänen viimeinen seikkailunsa, sillä naiset jumaloivat aina vahvakätisiä, keveämielisiä ja urhoollisia miehiä. Herratkin, omituista kyllä, pitävät myöskin hänestä hauskana, avosydämisenä toverina, jolla on alati avonainen käsi ja sangen täyteläinen kukkaro.
Herratkin tunkeilevat hänen ympärillänsä ja ovat iloisia häntä tapaamastansa. Jack Blackeley, joka on hänen hyviä ystäviänsä, taputtaa häntä selkään. Varona pudistaa hänen kättänsä ja mutisee: "Eräänä päivänä taistelemme toistemme sivulla."