Estraboninkin on pakko, kun miss Vanstone hänet esittää, sanoa: "Kuuban ystävä on minunkin ystäväni!" Mutta hänen silmänsä ovat kadottaneet loistonsa ja hänen huulensa vavahtelevat. Hän on kuni halvattu. Hän ei voi, hän ei tahdo uskoa sitä — mutta nauravat kuiskaukset, mitkä saavuttavat hänen korvansa, tekevät hänet melkein mielipuoleksi.
"Ajatelkaas, don Balasco", sanoo Gertie leikikkäästi hänelle, "tuhma Rex väitti, että Indra oli hänelle antanut eropassit. Mutta Billy on takaisin voittanut alan."
Tämän vahvistaa se, mitä hän kuulee nuorelta naiselta ja nuorelta herralta itseltään.
Varonan puhe taistelusta kaikuu vielä Indran korvissa, ja hän kuiskaa:
"Isä, meidän pitää estää Billymme menemästä uudestaan sotaan."
"Te tiedätte, että on vaan yksi tapa tehdä se", sanoo Cid tyynesti, mutta hänen silmänsä antavat painoa hänen sanoilleen.
Tyttö luopi silmänsä maahan hänen katseensa edessä ja mutisee kukkaa rikki poimiessaan: "Minun täytyy mennä tanssisaliin vieraitamme katsomaan ja pitää huoli, että he tanssivat." Mutta samalla kun hän menee avonaisesta lasiovesta, heittää hän hellän silmäyksen Billyyn ja sanoo kädellään viitaten: "Olen silmänräpäyksessä takaisin."
Se on silmäys, joka tekee espanjalaisen epätoivoiseksi, sillä nyt uskoo hän.
Hän horjuu verannalle ja saa siellä uuden pistoksen Rexiltä, joka lyö hilpeästi häntä olkapäälle ja sanoo nauraen:
"Näittekös? Romeo ja Julia taas. He olivat ennen toisiinsa rakastuneita, mutta Indra käyttäytyi kuin oikea hupakko, mutta nyt luulen kaiken tulevan selville taas."
Että kaikki tulee selville taas, merkitsee don Balascolle, että kaikki menee hullusti. Hän kuljeksii puutarhan varjoisilla kujanteilla, väännellen käsiään ja oihkuu: "Dios mio! Olen niin avuton!" ja epätoivossaan käyden intomieliseksi, mutisee hän: "Jumala armahtakoon Balasco raukkaa, jonka sydän vuotaa verta."