Taistelu sillasta.
Eversti meni horjuen ulos.
Hänen avatessaan ovea loisti tupaan varhaisen aamun himmeä kajastus, ja katsellessani ulos neliskulmaisesta luukusta, joka toimitti ikkunan virkaa, saatoin silmäillä ympäristöä.
Tuvan takana vieri virta, jonka poikki tällä kohdalla vei yksinkertainen puusilta, tuskin riittävän leveä tavallisten vaunujen kuljettavaksi. Se oli rakennettu, kuten Lännen sillat tavallisesti, ristiin salvetuille silta-arkuille ja päällys tehty kaksituumaisista karkeasti hakatuista lankuista.
Virta oli siltä kohdalta sekä syvä että vuolas, mutta vain vähän yli viidenkymmenen jalan levyinen, niin että sille riitti yksi ainoa keskellä oleva siltapylväs, josta kaksi kaarta ulottui rantoihin. Virran toiselta puolelta näkyi kaksi kenttäkanuunaa, ja eräs hirsistä laitettu rintavarustus väestön suojaksi. Tätä oli vartioimassa yksi kersantti ja muutamia miehiä. Kanuunamiehistö nukkui kanuuniensa vieressä.
Vastapäisellä rannalla näkyi myöskin maantie, joka kulki milloin lähempänä vettä, milloin kauempana siitä, ja jota suojelivat ainoastaan metsänliepeet, niin että sitä ainoastaan suuria häviöitä kärsimällä saattoi käyttää marssitienä niinkauan kuin minun puoleiseni ranta oli vihollisten hallussa. Kolmesataa jalkaa kauempana sitävastoin maantie kiemurteli kukkuloiden takaa, niin että tykkiväki sai siellä helposti suojaa.
Pitkin tätä tietä saapui joen alivarrelta päin erään osaston kuormavaunuja, ja muutaman peninkulman päästä alempaa joelta kuului hiljaisia kiväärinlaukauksia sekä silloin tällöin joku kanuunankumahdus.
Selvästi huomasi etelävaltioiden joukkojen vetäytyvän takaisin ja että Walton oli asetettu tänne joukkoineen pitämään siltaa hallussaan vaikkapa aivan pohjoisvaltioiden joukkojen edessä.
Mutta suurien joukkojen muuttamiseen menee pitkä aika rauhankin aikana. Kuormasto oli juuri alkanut ajaa ohi, ja päivälliseen asti oli kestävä, ennenkuin koko jalka- ja tykkiväki ehtisi yli; ja päättäen alhaalta päin joelta kuuluvasta ammunnasta, oli vihollinen jo alkanut hyökkäyksensä. Walton joukkoineen oli niinmuodoin välttämättä uhrattava. Juuri seisoessani siinä näissä ajatuksissa tuli pölyinen ajutantti hyökäten sillan yli, ratsasti everstin luokse ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa.
— Niinmuodoin hän kieltäytyy antamasta minulle apuväkeä, mutta tahtoo kuitenkin, että pidän puoliani?