Sinitakkien tulvehtiva parvi ympäröi minut, minä en ollut tullut heidän rintamaansa, rintama oli tullut minun luokseni.
XX
Missä hän oli?
Asiaamme ei näyttänyt parantavan se, että olimme tulleet pohjoisvaltioiden sotarintamaan. Meidät vangittiin etelävaltiolaisina.
— Massa Bryant, miksi meidät aina vangitaan? — päivitteli pettynyt Caucus. — Minusta on sama, mille puolelle olisimme jääneet, koska meitä kuitenkin pidetään vankeina!
Huomasin että ainoa keino, millä mitä pikimmin pääsisimme vapaaksi, oli se, että saisimme selon luutnantti Hausonista, jos hänelle oli onnistunut päästä rykmenttiinsä. Kun minut vietiin kenraalin eteen, esitin kysymykseni, ja hetkisen kuluttua saapui luutnantti, jolloin minä ja Caucus pääsimme vapaiksi.
Esitettyäni kenraalille yksityiskohtaisen kertomuksen vaiheistani, piti tämä ystävällisesti huolen siitä, että meidät siirrettiin pohjoiseen päin, ja kahden päivän kuluttua me olimme Nashvillessa ja vielä kahden kotonani Illinoisissa. Siellä minulla oli pieni maatila, jonka arvo poissa ollessani oli melko lailla kohonnut, koska se oli Chicagon lähellä. Kysyin kirjettä, mutta mitään sellaista ei ollut saapunut, joskin vaimoni kirjeen olisi jonkun saarronmurtajan mukana pitänyt aikoja sitten ehtiä perille.
Lähetin Lauralle kirjeen Bermudan kautta saamatta kuitenkaan kuuteen viikkoon mitään vastausta. Mutta nyt oltiin huhtikuussa 1864, ja monet saarroksen murtajat kaapattiin tahi upotettiin, ja postinkulku oli epävarma. Silloin minä ystävien esityksestä huolimatta päätin matkustaa Nassauhin — sillä levottomuuteni Lauran vuoksi oli sietämätön.
Otin mukaani Caucuksen, joka näytti pitävän minua velvollisena huolehtimaan jäljellä olevasta elämästään. Saavuttuani Nassauhin lähetin vielä yhden kirjeen, jonka tiesin tulleen perille sen vuoksi että saarroksen murtaja tuli eheänä takaisin, ja kapteeni itse oli pannut sen postiin Wilmingtonissa, mutta vielä kuukaudenkaan kuluttua ei mitään vastausta ollut saapunut. Olin aivan nääntyä levottomuudesta ja kirjoitin myöskin kirjeen tuomari Peytonille, Bellelle ja Arthurille, sekä uuden kirjeen vaimolleni ja yhden eversti Beelle, mutta tulos oli yhtä huono.
Eräässä saarronmurtajassa tapasin matkustajia, jotka tunsivat Peytonin perheen; mutta kaikki mitä sain heiltä tietää oli se, että perheessä oli ollut sairaudentapauksia.