Sinun Stuart Bee.
On varsin vähän uskottavaa, että Stuartin varoitukset olisivat tehneet minuun mitään vaikutusta. Olin epätoivoinen ja valmis mihin hyvänsä.
Olin jo tilannut matkustajalipun erääseen saarroksenmurtajaan, kun minä lokakuun keskivaiheilla sain kirjeen vanhalta toveriltani Baxterilta, joka oli upseerina Shermaniu armeijassa. Olin ryhtynyt kirjevaihtoon hänen kanssaan.
Atlanta, Ga., lokak. 8 p. 1864.
Rakas Bryant!
Monet kirjeesi todistavat että levottomuutesi vaimosi johdosta on tullut sinulle aivan taudiksi. Minä puolestani olen vakuutettu, että hän voi hyvin mutta että hänen ystävänsä estävät häntä olemasta kirjevaihdossa kanssasi. Jos tahdot häntä henkilökohtaisesti tavata, on parasta, että liityt meihin. Tiedän erään joukkoliikkeen, joka vie armeijakuntamme hänen lähistöönsä. Enempää minulla ei ole oikeus sanoa — tämän vain kaikessa luottamuksessa! Tule Atlantaan niin pian kuin voit, niin hankin sinulle toimen, joka tekee sinulle mahdolliseksi seurata armeijan mukana, mutta tule silloin heti, sillä ennen pitkää katkeaa meidän ja muun maailman välinen rautatieyhteys.
Vanha ystäväsi Thomas Baxter.
Harkittuani tätä kirjettä peruutin saarroksenmurtajalle jättämäni matkalupauksen ja läksin kahden päivän kuluttua New Yorkiin, jossa kaikessa kiireessä tein muutamia valmisteluja; sen jälkeen matkustin rautateitse Nashvilleen, ja sieltä Atlantaan, missä Hood ja Sherman olivat vastakkain.
Siellä näyttiin tehtävän kaikkia valmistuksia suurta tappelua varten. Shermanin osastot tehtiin kaikessa kiireessä täysilukuisiksi; rekryytit kiiruhtivat rintamaan, ja kaikki lomaa nauttivat upseerit ja sotilaat kutsuttiin takaisin — heitä oli melkoinen joukko samassa junassa kuin minäkin matkalla Atlantaan.
Minun oli hieman vaikea löytää kenraalin esikuntaa, jossa tapasin Baxterin. Kun olimme vanhoina toveruksina vaihtaneet luottamusta, sanoi hän nauraen: