— Suo anteeksi sisarelleni, — pyysi Laura. — Hän on vain lapsi, ja hän joutui suunniltaan nähdessään veljensä raajarikkona.
— Rakas Laura, — sanoin minä, — tunnen aina kunnioitusta sinun omaisiasi kohtaan, mutta ajattele miten ilkeään asemaan joudun, jos kaikki sodan kauhut luetaan minun syykseni — kun ympärilläni on vain vihollisia, ja minä saatan turvautua ainoastaan sinun ja sinun kotisi ystävyyteen.
— Koetan aina ajatella sitä… jos voin.
Samalla kun morsiameni lausui nämä merkitsevät sanat, tuli lääkäri tehden raportin. Mitä huolellisimmalla hoidolla saattoi potilaan hengen pelastaa.
— Mutta käsivarsi! —- sanoi tuomari melkein itkien; — käsivarsi!
Ja minun sieltä ratsastaessani huusi Belle jälkeeni:
— Tämän ovat teidän pohjoisvaltiolaiset veljenne meille tehneet, herra
Lawrence Bryant!
Huomasin että kihlaukseni oli saava pikaisen lopun — ainoastaan yksikin sattuma voi tuottaa täydellisen rikkoontumisen.
Käydessäni vierailulla kuullakseni miten Arthurin laita oli, otti Belle minut vastaan milloin kulmakarvat rypyssä, milloin ivallisin huudahduksin. Laura koetti tasoitella kaikkea ja selittää sitä, mutta hänen esiintymistapansa oli väkinäinen — hän ei ollut enää sama avomielinen, reipas tyttö, jona olin oppinut häntä tuntemaan ja rakastamaan. Joku salainen vaikutus käänsi selvästi hänen mielensä minusta.
Tuomarinkin entinen sydämellisyys kylmeni, kun hän näki poikansa istuvan raajarikkona verannalla, ja samalla hän tuli ystävällisemmäksi majuri Waltonia kohtaan, joka viipyi vierailuillaan yhä pitemmän ajan, tiedustellakseen Arthurin tilaa. Nuoret naiset olivat selvästi ylen ihastuneet hänen moniin tarinoihinsa, joita hän kertoi taistelutantereelta, ja lukuisiin vaaroihin, joihin hän oli uskaltanut rakkaan asian vuoksi.