— Todella rakastanut sinua! — läähätti hän. — Miksi sitten sanot sitä tunnetta, joka voi saada naisen kestämään ystäviensä ivaa ja letkauksia ja omaistensa moitteita sen vuoksi, että hän uskollisesti pitää siitä miehestä, jota he vihaavat ja halveksivat? Eikö se ole alttiutta ja uskollista rakkautta! Ja sen minä olen kahden vuoden aikana lahjoittanut sinulle, Lawrence, sen tämä sormus on minulle maksanut!
Näin sanoen hän veti kihlasormuksen sormestaan.
— Hyvä Jumala, hylkäätkö minut! — huudahdin minä.
— Hylkään! Nyt se on tapahtunut — Lawrence, vihdoinkin. Tämä sormus ei kuulu enää minulle…
Sormus katosi ruohistoon ja Laura kaatui pyörtyneenä Bellen syliin, joka huusi minulle: — Te olette murtanut sisareni sydämen! Minä pakotan teidät taistelemaan sen vuoksi joko puolella tahi toisella, te yankee!
Hän pui minulle nyrkkiä ja oli kuin raivottaren perikuva.
Ratsastaessani tieheni loin viimeisen katseen tähän taloon, josta olin saanut niin monet iloiset muistot. Vanha tuomari istui tupakoiden verannalla; tammet olivat yhtä vihreät ja kauniit kuin konsanaan, mutta lemmittyni rakkautta ei enää ollut olemassa — ja paikka tuntui minusta autiolta ja kuolleelta, jollaiseksi sota oli tehnyt sydämenikin.
V
Liittolaisten salapoliisi.
Jos minä taistelisin, tahdoin taistella ainakin sen asian puolesta, jonka hyväksyin, ja niinpä päätin kulkea etelävaltioiden rajan poikki pohjoispuolelta — hyvin vaikea tehtävä, vaikka valittavana olikin neljä tietä. Oli joko matkustettava Wilmingtoniin ja seurattava saarronmurtajaa Nassauhin, tahi myöskin Suffolkin ja Norfolkin kautta mentävä Virginian pohjoisvaltio-joukkoihin taikka etsittävä joku rannikolla olevista pohjoisvaltioiden sotalaivoista tahi tavoitettava Hilton Headin luo etelävaltioihin jäänyt linnaväki; neljäntenä tienä oli Pohjois-Karolina ja Tennessee. Tämä viimeinen tie oli erittäin vaarallinen sen vuoksi, että rajalla oli runsaasti sissijoukkoja.