— Minkä kepposen? — sanoin minä. — Te kai pikemmin teitte hotellinisännälle kepposen, kun livistitte tiehenne jättäen laskunne suorittamatta.
—- Ei, kuulkaa nyt, älkää koettakokaan! — sanoi Bassett tiukasti. — Minun tehtäväni on seurata teitä, ja minulla olisi halu vangita teidät heti paikalla.
Ainoa tapa millä tuosta miehestä saattoi selviytyä oli se, että osoittautui olevansa häntä korkeammalla ja nolasi hänet.
— Vangitkaa minut, jos uskallatte! Silloin joudutte itse putkaan.
Missä valtuutenne on?
— Minulla on ainoastaan suullinen määräys, — vastasi hän.
— Saattaa olla, — vastasin minä. — Mutta te häiritsette minua tehtävissäni, ja kyllä minä laitan että korvanne Richmondissa kuumenevat, totta tosiaan saatte silloin nolostua! Katsokaa tätä passia!
Nähdessään alituomarin passin säpsähti hän.
— No, näettekö nyt, että minä matkustan Richmondiin hallituksen puolesta tärkeissä sotilastehtävissä! Estäkääpä vaan minua, niin saamme nähdä mitä sotaoikeus sanoo asiasta!
— Sitä en uskalla tehdä, kun teillä on tuo passi; — mutta minä seuraan teitä joka tapauksessa Richmondiin katsomaan, että suoritatte asianne.
Jonka jälkeen salapoliisi meni nolostuneena täyttämään matkapulloaan.
Silloin sähköttäjä huusi odotussalissa: