— Suuria uutisia kenraali Longstreetilta! Hän on ajanut yankeet takaisin Norfolkiin!
Niinmuodoin Longstreet oli hyökännyt joukkoineen niin pitkälle, että matkani sekä melkolailla piteni että tuli myöskin vaarallisemmaksi ja vaikeammaksi. Tiesin sitäpaitsi, että Bassett seuraisi minua, jos lähtisin junasta Weldonissa, ja silloin minulle tulisi vielä mahdottomammaksi kulkea Longstreetin piirissä ilman eri passia.
Minun täytyi päästä vapaaksi Bassettista mihin hintaan hyvänsä ja junan lähtiessä etelään minä hyppäsin viimeiseen vaunuun. Me vierimme matkoihimme, ja Bassett jäi jäikeen.
Menin vaunuun, jossa kolme, neljä, punakkaa miestä puheli kovaäänisesti poltellen — selvästi oikeita havannasikaareja. He olivat aivan varmasti merimiehiä, puheestansa päättäen kapteeneja saarroksenmurtajilla. Eräs heistä, paksu, hilpeä englantilainen, jota sanottiin "kapteeni Samsoniksi", kertoi kaskuja toisten kuuntelijain nauraessa. Erään niistä muistan vielä.
— Katsokaas, — puheli Samson, — yankee-hallituksen täytyi hankkia sellainen joukko upseereja ja miehistöä meidän saarroksenmurtajiamme vastaan, että osa vanhoja kauppalaivankapteeneja otettiin laivaston luutnanteiksi ja alipäälliköiksi. Heidän joukossaan oli vanha hajamielinen New Englannista kotoisin oleva laivuri — Eph Starbuck oli hänen nimensä. Hän oli ollut kapteenina eräällä Mary Jane nimisellä rannikko-aluksella, joka kulki Bostonin ja Charlestonin väliä Etelä-Karolinassa. Hän tuli luutnantiksi kanuuna-alukseen, jonka piti mennä äskenmainittuun satamaan — he luulivat hänen löytävän tien. — No, eräänä iltana hän oli vartioimassa tähystellen saarroksenmurtajia. Samassa toinen kanuuna-alus huusi häntä. "Laiva, ohoi!"
— "Ohoi!" vastasi Starbuck. — "Mikä aluksen nimi on?" — "Mary Jane, viepi Charlestoniin sekatavaraa", karjaisi Sfarbuck vanhaan tapaansa. Hetken kuluttua risteilijä valtasi ja kaappasi kanuunaveneen, kun luonnollisesti luuli sitä saarroksenmurtajaksi. Väitetään myöskin, että puoleksinukkuva Starbuck, joka oli unohtanut sekä sodan että kaikkityyni, huusi "merirosvoja".
Aloin jutella merimiesten kanssa ja sain pian ne tiedot, joita tarvitsin päästäkseni Nassauhin — koska olin ilmoittanut matkustavani sinne kiskoraudan hankkimista varten.
— Tulkaa mukana Nuoli-laivalla, — sanoi Samson. — Me lähdemme tänään kello kaksi. Olen jo tehnyt kolme onnellista matkaa, niin että saatatte olla aivan rauhassa, että pääsette saartolinjan läpi joutumatta kaapatuksi.
— Ei, minä en ehdi siihen! — vastasin minä.
Mutta itse asiassa minä päätin heti ruveta kapteeni Samsonin matkustajaksi, tiesipä hän sitä tahi ei. Eräs asia teki minut miettiväiseksi. Merimiehet olivat kertoneet, että kaikki lähtevät laivat savustettiin rikillä ja lasti tutkittiin seipäillä, jotta poliisi tulisi vakuutetuksi siitä, ettei mitään karkulaisia ollut lastiruumassa.