Hän avasi suuni kaataen siihen jotakin, joka tuntui tulivirralta ja antoi minulle jälleen elinvoimia, vaikkakin päätäni pakotti kuin halkeamaisillaan.
— Mitä te teette? — änkytin minä.
— Ensiksi annan teille paloviinaa ja sitten ajan teidät alituomarin luokse. Te olette liukkain ankerias mitä koskaan olen pyydystänyt! Kapteeni, joka ensin oli ollut teille suopea, oli siinä määrin suuttunut teidän kavaluudestanne, että olisi heittänyt teidät veteen, jollei olisi uskonut, että me ammumme teidät kuitenkin.
Lapio vai kivääri?
Olin pian Wilmingtonin väliaikaisessa vankilassa; lääkäri tutki minut ja selitti, että minut saattaisi siirtää viikon kuluttua. Aloin jälleen ajatella selvästi, ja ajatusten mukana tuli epätoivo.
Paetessani ei minulla ollut suurta aikaa miettiä asemaani, mutta nyt aloin ajatella lemmittyäni, jonka olin menettänyt ja jonka puolesta olin niin paljon uhrannut. Tiesin ettei minulla ollut odotettavissa suurta sääliväisyyttä etelävaltioiden hallituksen puolelta ja ettei enää tarvinnut toivoa voivani paeta, jonka vuoksi minun joko täytyi taistella väärällä puolella tahi myöskin riutua sodan loppuun asti jossakin sotilasvankilassa. Mutta kaikki tämä tuntui minusta aivan vähäpätöiseltä ajatellessani Laura Peytonia. Näin hänestä usein unta synkässä epätoivossani. Luulen että olisin kuollut toivottomuuteeni, jollen olisi kuullut lääkärin sanovan, että minut lähetetään Charlestoniin niin pian kuin mahdollista.
Charlestoniin! Silloinhan pääsen lähemmäksi tyttöä, jonka luota olin paennut, mutta jota en pahimmissakaan seikkailuissani koskaan saattanut unohtaa.
Lääkäri vakuutti, että Bassett oli antanut määräykset minun muuttamisestani Charlestoniin, ja jos vain olisin saattanut arvata, kuka oli antanut Bassettille nämä lähetysmääräykset, niin olisin helpommin voinut muodostaa itselleni käsityksen vastaisista vaiheistani.
Parin päivän kuluttua läksin Wilmingtonista Bassettin vartioimana. Olin vielä heikko, mutta koetin saada häneltä selkoa hänelle annetuista määräyksistä. Olin saanut vankeudessani pitää rahani. Bassett oli oikein kunnon mies ollakseen salapoliisi, ja minun rahani saivat hänet kyllin puheliaaksi ilmoittamaan, että hän epäili minulla olevan jonkun mahtavan vihamiehen hallituksen korkeimpain virkamiesten joukossa.
— Tarkoitatteko sotilasviranomaisia?