— Nyt palaan satamaan, — sanoi kapteeni; — saamme illalla koettaa uudelleen!
Silloin jäi ainoaksi toivokseni, että meidät kaapattaisiin paluumatkalla, ja lähestyessämme lippulaivaa minä huusin epätoivon rohkeudella:
— Laiva ohoi! Pysähdyttäkää saarroksenmurtaja!
Silloin lippulaivalla syntyi meteli, ja kiväärinluodit alkoivat vinkua ilmassa. Kapteenimme hyppi kiukusta komentosillalla ja perämies hyökkäsi malspiikki kädessään kimppuuni. Mutta minä huusin vielä kerran:
— Laiva, ohoi! Pysäyttäkää saar…
Mutta silloin silmissäni iski tulta ja minä suistuin kannelle. Viimeinen, mitä näin, oli perämies, joka valmistautui lyömään minua vielä toisen kerran.
VIII
Lapio vai kivääri?
— Heittäkää ruumis vankkureille, — huusi joku. Olin tuntevinani äänen, mutta olin liian pyörällä päästäni ja uupunut voidakseni puhua. He heittivät minut armottomasti syrjään, ja silloin minä korahdin.
— Ohoh, sepä vasta oli sitkeähenkinen! — jatkoi mies, ja silloin minä jälleen tunsin Peter Bassettin äänen. — Olisin melkein halunnut antaa hänen kuolla minulle tekemiensä halpamaisten kepposten johdosta, — jatkoi Bassett, — mutta parasta kaiketikin on totella määräystä ja viedä hänet, jos mahdollista elävänä, takaisin!