Puolen tunnin kuluttua Caucus tuli murjotellen takaisin mukanaan palanen vanhaa ohraleipää ja yksi peruna.

— Miksi sinulla on mukanasi niin viheliäistä ravintoa?

— Hitto teidät vieköön! — vastasi Caucus. — Luuletteko minulla olevan hyvää ruokaa, sitten kun olette pettänyt vapaudentoivoni? Mitä minä nyt olen? Orja. Jollei teitä olisi ollut, olisin ollut vapaa mies — kaukaasialainen! Mutta tässä on jotakin muuta, massa!

Hän antoi minulle paperilipun.

— Miten saatan lukea ilman valoa?

— Seuratkaa minua.

Seurasin siis Caucusta vanhaan tupaan, joka oli muutamien satojen kyynärien päässä huvilasta. Se oli joen rannalla siellä mihin vene oli vedetty. Neekeri sytytti talikynttilän, ja sen valossa minä luin:

Rakkaani!

En uskalla tervehtää sinua nyt, mutta tulen niin pian kuin voin — heti perheen vuoteelle mentyä, kenties puolen tunnin kuluttua, Etkö menetellyt hieman epäritarillisesti, rakas ystävä, käyttäessäsi hyväksesi sitä, että olin levoton sinun puolestasi? Etkö ymmärrä, että minun sydämeni olisi särkynyt, jos sinua olisi kohdannut jokin onnettomuus? Sen vuoksi minä annoin sinulle lupaukseni; mutta minä pidän sen — jos sinäkin pidät omasi ja koetat asettautua turvaan.

Hienotunteisen neitosen moite saattoi minut huomaamaan, etten ollut menetellyt häntä kohtaan jalomielisesti, mutta iloissani siitä, että olin hänet voittanut, unohdin kaiken muun.