Eräs neekerin liike herätti minun epäluuloani. Huomasin huonossa valaistuksessa, että hän tuijotti synkeänä minuun. Tiesin ettei hän ollut unohtanut, että minä olin tuonut hänet jälleen orjuuteen. Jos hän petti minut nyt, niin kaikki oli hukassa.
— Näyttää siltä kuin et pitäisi minusta yhtä paljon kuin tavallisesti,
Caucus? — sanoin minä.
— En hitto vieköön pidäkään!
— Tästä saat kaksikymmentä dollaria, — sanoin ottaen rahat setelikimpustani.
— En tahdo teiltä mitään rahoja, massa Bryant, — epäsi hän villisti, vaikkakin loi ahnaat katseensa seteleihin.
— Tottahan toki, Caucus, — jollet muuta varten, niin papin palkkaamiseksi.
— Papin palkkaamiseksi! Miksi niin? Jotta hän hautaisi meidät, kun vallankumoukselliset saavat meidät kiinni?
— Ei, mutta vihkisi minut.
— Vihkisi teidät? — Kenen kanssa?
— Etkö voi arvata sitä, Caucus?