— Teille on annettu täällä vaarallinen nimi, — sanoin koetellakseni häntä.
— Kun sanotaan Ukko-yankeeksi? Siksi minua nimitettiin ennen sotaa, ja sama saan olla vieläkin — onko teillä kenties mitään sitä vastaan? — kysyi hän luoden merkitsevän katseen pyssyynsä.
— Ei, — vastasin minä, — mutta tahdon hieman jutella kanssanne.
Ja minä kerroin totuuden mukaisesti koko pakoselkkaukseni.
— Tulkaa vaan sisälle; pidän teidän kaltaisestanne miehestä, — sanoi hän puristaen kättäni, vei minut tupaan ja huudahti:
— Tytöt, laittakaa tälle herralle oikein kelpo aamiainen!
Hänen tyttärensä, kolme sinisilmää, solakkaa, mutta voimakasta vuoristolaistyttöä, kiiruhti heti täyttämään hänen tahtoaan, sillä Ukko-yankee oli ilmeisesti itsevaltias tuvassaan.
Aamiaisen jälkeen minä selitin hänelle matkasuunnitelmani. Silloin hän sanoi:
— Nyt jäätte tänne huomis-aamuun. Te tarvitsette perinpohjaisen levon ennen tällaiselle retkelle lähtöänne, sillä siitä tulee ylen vaikea tehtävä. Ajattelen hieman sitä asiaa ja annan teille hyvän neuvon.
Suostuin kernaasti siihen, ja hän jatkoi: