Käännyimme pian pohjoiseen, ja Caucus ilahdutti minua ilmoittamalla, että olimme jättäneet sen tien, jota tiedustajapatrullin piti ratsastaa takaisin.
Neuvoin Caucukselle, että me, jos meiltä kysyttäisiin asiaamme, sanoisimme matkustavamme ostamaan muuleja etelävaltioita varten, ja että hänen täytyi olla olevinaan minun palvelijani. Kysyin häneltä myös, tiesikö hän paikkakunnalla jotakuta yankeeta, johon saattaisi luottaa.
— Kyllä, massa, vien teidät juuri erään sellaisen luo — hän asuu
Three Forksissa, ja häntä sanotaan "Ukko-yankeeksi".
Aamupuolella Caucus alkoi katsella tarkoin ympärilleen ja mutisi:
— Olenko nyt saattanut ratsastaa harhaan! — Mutta äkkiä hän huudahti: — Tiesin kyllä olevani oikeassa, massa Bryant. Tuolla on Ukko-yankeen poikkihäntäinen mäyräkoira!
Koira tuli muristen meitä vastaan talonpoikaistalosta, ja muuan tyttö maitopullo kädessä kääntyi takaisin tupaan.
Heti senjälkeen Ukko-yankee itse tuli ulos pyssy kädessä.
— Tuossa hän itse tulee. Hyvää päivää, mister Yank, pelkäsin että olitte kuollut! Muistatteko Caucusta, jolla oli tapana kantaa ruokasäkkiänne jahtimatkoilla?
— Enköpähän tuota muistaisi, — sanoi ukko. — En unohda sinua niinkään pian — näin unta tukastasi eräänä yönä — heräsin ja luulin ladon palavan. No, miksi nyt tulet tänne? Vaikeat ajat matkustamiselle nyt, — sanoi ukko katsellen epäluuloisesti minua.
Heti hänen sanoessaan "enköpähän tuota muistaisi" olin vakuutettu siitä, että hän oli pohjoisvaltioissa syntynyt.