Läksimme matkaan nopeaa neliä, vaikkakin keli oli raskas ja likainen — vettä satoi virtanaan. Kysyimme vastaantulijoilta saisiko paikkakunnalta ostaa muuleja hallitusta varten; ja minä sanoin, että minulla oli kiire palata Kaleighiin viikon kuluttua. Sanoin myöskin Caucukselle, että olisi parasta, jos hän kääntyisi hevosineen takaisin, koska minä vuoristossa saatoin kävellä yhtä nopeasti kuin ratsastaakin, ja matka oli edempänä tuleva hyvin vaaralliseksi; mutta hän vastasi:
— Ei, massa, tämä poika ei käänny takaisin Karolinaan, uhkaisittepa minua vaikka kuudella panoksella, — vapaus viittoo!
Hän seurasikin minua valittamatta kaksi kuukautta.
Saapuessamme Tittlen kartanolle huomasin hämmästyksekseni pihalla kaksi pohjoisvaltioiden sotilasta ja sain rouva Tittleltä tietää, että hänen miehensä oli mennyt myllyyn viljan hakuun. Hän näytti hyvin levottomalta, kunnes minä astuin esille ja puristin hänen kättään, kuten Ukko-yankee oli opettanut. Silloin hän sanoi varsin levollisesti, että sotilaat olivat karanneet Salisburyn vankilasta ja olivat matkalla rintamaan.
Neuvoin sotilaita pukeutumaan siviilipukuihin. He tekivät sen. Sitten Tittle tuli takaisin ja kehoitti meitä jatkamaan matkaamme, koska ympärillä oli vakoojia, mutta lisäsi samalla:
— Paras olisi kääntyä takaisin, sillä kapinalliset ampuisivat teidät kuin varpuset, eivätkä pohjoisvaltioiden sotilaat ole sen parempia.
Mutta kun minä itsepäisesti tahdoin jatkaa matkaani, neuvoi hän minua lähtemään pohjoiseen, Rock-purolle, ja karttamaan Bakersvillea.
Me kiiruhdimme edelleen rankkasateessa, ja nyt Caucus ei enää tuntenut paikkoja. Sattumalta tulimme väistäneeksi erästä pientä laaksoa, jossa sitten näimme kuusi ratsastavaa vakoojaa, ja menimme metsään, joka ei suurestikaan tarjonnut sateensuojaa. Siellä teimme tulen kuivataksemme vaatteitamme, syödäksemme ja nukkuaksemme hieman, alakuloisina, märkinä ja viluisina.
Aamupuolella neekeri ravisti itseään kuin märkä koira — oli kylmä ja satoi lunta.
Jatkoimme matkaamme erääseen talonpoikaistaloon, jossa ainoastaan naisia oli kotosalla. Eräs heistä oli kauhistavan murheellinen ja kertoi, että sissit olivat edellisenä päivänä ampuneet hänen miehensä hänen silmiensä edessä.